Jokaisen kasvuhaluisen organisaation työlistalta löytyy nykyprosessien tuunaaminen. Tai itse asiassa jopa nykymallin räjäyttäminen. Lisäksi listalta löytyy uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen, organisaatiokulttuurin kehittäminen ja näihin liityen päätöksenteon sujuvoittaminen.

Muutosta ja kasvua tukemaan on syntynyt uusia työkaluja, prosessimalleja ja jopa filosofioita. Itseohjautuvuus, lean, agile, teal, sosiokratia 3.0 ja monet muut uudenlaisen työn ja päätöksenteon mallit korostavat vuorovaikutuksen ja läpinäkyvyyden merkitystä. Jokaisen äänen tulee antaa kuulua ja vaikuttaa.

Avoimuus, kokeilut ja luottamus muutoksen käyttövoimana

Uusien toimintafilosofioiden soveltaminen vaatii ponnistuksia. Organisaatioiden muutos- ja kehitystyössä tarvitaan roppakaupalla pehmeitä kyvykkyyksiä. Organisatorinen muutos ei riitä – jokaisen on henkilökohtaisella tasolla opittava pois vanhasta ja avauduttava uudelle.

Konsulttina ja yrittäjänä arvostan suuresti keskusteluja, joissa ei ole ennalta asetettuja ”oikeita ja vääriä” vastauksia, ja joissa avoimuus ja uteliaisuus ovat itsestään selvästi läsnä ja keskinäinen kunnioitus antaa tilaa erilaiselle ajattelulle ja ajatuksille. Kun organisaatiossa on turvallista ilmaista esiin nousevat ajatukset vapaasti, ilman pelkoa nolaamisesta tai tylystä tyrmäämisestä, se tuottaa luottamusta ja hyvää käyttövoimaa kasvuun.   

Mitä pitää tehdä, että näin käy kaikkialla sinun organisaatiossasi?

Transformaatiolle välttämättömät kyvykkyydet 

Miksi muutosta tarvitaan? Muutoksella halutaan varmistaa kilpailukyvyn säilyttäminen, tuloksekas innovointi sekä osaajien rekrytointi & pysyvyys. Transformaatioon tarvitaan näitä tavoitteita tukeva hyvä, nopea päätöksentekomalli, mutta tämä ei riitä. Tarvitaan myös investointeja seuraaviin pehmeisiin kyvykkyyksiin:

  1. Systeemiäly
  2. Serendipiteetin arvon ja merkityksen tunnustaminen,
  3. Kuuntelemisen arvon ja tärkeyden tunnustaminen
  4. Ääneen työskentely (Working out loud)
  5. Taidokas osallistuminen (Artful participation)

1. Järjen ja tunteen sekakäyttö (systeemiäly)

Systeemiälyn käsitteenä ja tutkimussuuntana Suomessa nosti keskusteluun professori, filosofi Esa Saarinen, joka on tiiminsä kanssa tutkinut ajattelujärjestelmämme kaksijakoisuutta ja sen vaikutuksia (työ)elämässä. Hän on sinnikkäästi ja todistusvoimaisesti pehmittänyt lukuisia insinöörijohtajiamme systeemiälykkäiksi. Taustalla tässä työssä on muun muassa psykologi Daniel Kahnemanin tutkimustyö sekä kirja ”Thinking Fast and Slow”, joka kertoo ihmismielen kahdesta järjestelmästä.

Pikakurssi: Systeemi 1:n mukainen ajattelu on nopeaa, automaattista, assosiatiivista ja vahvan intuitiivista. Systeemi 2, jonka mukaan monella työpaikalla toimitaan edelleen on harkitseva, looginen ja samalla hitaampi – ”ole työssäsi tiukan rationaalinen ja säästä tunteet vapaa-ajalle”. 

Kun molemmat järjestelmät ovat aktiivisia, on tilaa intuitiolle, vuorovaikutukselle ja tunteille sekä paremmille innovaatiopoluille, päätöksenteolle ja yhteisymmärrykselle. Työssä voidaan hyvin ja luovuus lisääntyy. 

Tasapainoiseen aivopuoliskojen käyttöön törmää useimmiten yrittäjävetoisissa ja/tai -henkisissä organisaatioissa. Näiden kasvuhakuisten yritysten toimintakulttuuri on kokeileva, avoin, utelias, luovasti verkostoissa toimiva ja riskinoton salliva. Näissä vaikuttava tietotyöläinen on tuottava ja hyvinvoiva molempien ajattelun systeemien sekakäyttäjä. Inhimillisten näkökulmien ymmärtämisestä syntyy parempia päätöksiä ja ymmärrystä kivuliaankin muutoksen edessä.

2. Poistu mukavuusalueelta – suuntaa omalle oppimisalueellesi (serendipiteetti)

Systeemiälyn pariksi sopii serendipiteetti, eli tietoinen uudelle altistuminen. Organisatorinen muutos ei onnistu, ellei organisaatiossa ole laajalti kykyä jatkuvaan ajatusten ristipölytykseen. Anna mahdollisuus sattumille ja odottamattomille serendipiteettisille kohtaamisille – sekä verkossa että kasvokkain. Opiskele oman alasi ulkopuolisia asioita. Ota ”Weak links & edges” -osasto haltuun – ole aktiivinen reuna-alueilla ja oman osaamistontin naapurustossa kuten John Hagel, Lang Davison ja John Seely Brown kuvaavat kirjassaan “Power of the Pull”.

Uudet pilvipohjaiset yhteisölliset alustat edistävät osaltaan tämänkaltaista innovointia ja antavat työkaluja parempaan päätöksentekoon. Teknologian avustamana on helpompi kohdata erilaisia ihmisiä, toimijoita ja yrityksiä, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Teknologian ja verkoston yhteisponnistuksin syntyy myös yhteistyössä tarvittava luottamus. 

3. Tietoinen kuuntelu luo ymmärrystä

Kolmas tärkeä kyvykkyys on kuuntelun taito. Julian Treasure esittelee mainiossa TED Talkissaan joukon suodattimia, jotka aktivoituvat kun kuuntelemme ja joiden kautta havaitsemamme todellisuus luodaan: kulttuuri, kieli, arvot, uskomukset, asenteet, odotukset ja aikomukset.

Julian jakaa puheessaan viisi vinkkiä parempaan kuunteluun ja niistä viides kolahti minuun: hänen RASA-mallinsa on erinomainen jäsennys aiheesta ja sopii sovellettavaksi jokapäiväiseen työhön ja päätöksentekotilanteisiin. Lyhenne RASA tulee sanoista Receive, Appreciate, Summarise, Ask eli vastaanota, arvosta, tiivistä ja kysy. Nämä neljä verbiä istuvat osaksi henkilökohtaista päätöksentekoa, oppimisprosessejamme ja hyvää johtajuutta.

4. Working out loud 

Ääneen ajattelun ja yhdessä työskentelyn merkityksellisyyttä on tutkittu ja huomattu, että päätöksenteon laatu työryhmissä, tiimeissä ja innovaatiotoiminnassa nousee kun toimimme yhdessä ja mahdollisimman monia kuullaan. Vaikka osa kohtaamisissa esiin nostetuista huomioista ja ehdotuksista olisi aivan pielessä, johtaa avoimmuus ja läpinäkyvyys parempaan ajatteluun, useampien ratkaisuvaihtoehtojen valikoimaan ja luovempaan ongelmanratkaisuun.   

Avoimesti, eli niin sanotusti ääneen työskentely on tapa varmistaa, että muut tietävät mitä olet tekemässä, ja tulet itse paremmin tietoiseksi siitä mitä teet. Tämä on aivan kriittistä uuden oppimisen näkökulmasta. Tämä tuntuu aluksi epävarmalta: voinko jakaa  keskeneräiset ajatukseni kaikkien kanssa? Voinko luottaa muihin? Työskentelemällä avoimesti yhdessä toisten ammattilaisten kanssa, synnytetään arvokkaita innovaatioverkostoja.

Nämä ajatukset ovat Suomessakin vierailleen kanadalaisen visionäärin Harold Jarchen. Hänen ajattelussaan yhdistyvät ketterien työtapojen käyttö, sosiaalisten verkostojen rooli oppimisessa sekä uuden sukupolven killat ja niiden rooli. 

Sosiaalinen yhdessä oppiminen on yhä vahvemmin organisaatioiden innovointi- ja kilpailukyvyn edellytys. Harold kehoittaa meitä jakamaan ajatuksiamme ja osaamistamme avoimissa ammatillisissa verkostoissa – ja näin turvaamaan oman ammatillisen henkiinjäämisemme ja jatkuvan oppimisen. Lämmin suositus: tutustu Haroldin ajatuksiin hänen blogissaan

5. Taidokas osallistuminen 

Viidenneksi kyvykkyydeksi poimin osana ns. Sosiokratia 3.0 -päätöksentekomallia olevan taidokkaan osallistumisen (eli Artful Participation). Se kuvaa yksilön roolia vuorovaikutuksessa ja kannustaa meitä jokaista kehittämään tietoisuuttamme ja ymmärrystämme myös ryhmän kollektiivisista tarpeista. Suomalaisessa kokouskulttuurissa ei ole itsestään selvää, että myös yksilöllä on vastuu ryhmädynamiikan sujuvuudesta. Tämä rooli ei ole meille jurottajille luonteva. Työyhteisöt, jotka oppivat systemaattisesti noudattamaan taidokasta osallistumista, ovat enemmän kuin osiensa summa.

Nämä viisi kyvykkyyttä ovat välttämätön osa onnistunutta kasvuhaluisen organisaation DNA:ta. Kyky imeä tietoa & ymmärrystä asiakkaiden ja muiden sidosryhmien tarpeista ja toiveista sekä ymmärtää vieressä kulkijaa entistä syvällisemmin, on tulevaisuuden kovassa kilpailussa elinehto. Tarvitsemme lisää empatiaa & laadukasta vuorovaikutusta! 

Ihan jokainen yritys hyötyy avoimesta ja yhteisöllisestä tavasta toimia: molemmat aivopuoliskot käyttöön ja tillit pois korvista. Tämän päälle rakentuu jatkuva oppiminen, luottamus ja menestys. 

– Riitta
Twitter @raesmaa

Hyvää lisälukemista:
Älykkäin ongelmanratkaisu on jaettua, Katri Saarikivi
Sociocracy 3.0 tuo välineitä yhteiseen päätöksentekoon, Karoliina Luoto

Photo by Andrew Seaman on Unsplash

Vastaa