Aloitetaan romanttisella aasinsillalla tekoälyyn. Jane Austenin romaanissa Sense and Sensibility kaksi sisarta edustaa kahta tapaa toimia: järki ja tunne. Elinor punnitsee, Marianne vetää tunteella. Romaanin jännite syntyy siitä, että molemmat ovat varmoja omasta tavastaan ja lopuksi käy ilmi, että kumpikin joutuu tarkistamaan omaa tapaansa toimia. 

Tekoälykeskustelussa riskeinä pidetään tavanomaisesti hallusinaatioita ja virheellistä tietoa. Ne ovat tavanomaisia riskejä, mutta ne on onneksi helpompi havaita, jos on hereillä.

Suurempi riski vaanii silloin, kun kaikki rullaa sulavasti, ja laadukkaiden kielimallien kanssa on usein näin. Tekoälyn kanssa työskentely sujuu kuin tanssi, tuotokset näyttävät hyvältä ja päällimmäinen fiilis on: ai että, olenpa minä taitava ja tuottelias.

Olen kirjoittanut ajatteluvelasta, tuottavuuden tunteesta ja metakognitiosta. Blogini lukijoiden kommentit ovat laittaneet ajatukseni liikkeelle ja näin tuoneet tähän lisää kerroksia (kiitos teille).

Ajattelen, että käsillä on neljä eri ilmiötä, jotka muodostavat tunnelatauksen liukuman. Ja juuri tunnelatauksen kasvu tekee siitä vähän vaarallisen (kuin hullu rakkaus). Mitä paremmalta tekoälyn käyttö tuntuu, sitä vaikeammaksi, ainakin osalle meistä, käy ongelman havaitseminen. Tässä on samaa kuin tietokonepeleissä: ne suunnitellaan tuottamaan kasvavaa palkitsevuuden kokemusta.

Tunnelatauksen liukuma eli neljä tapaa olla huomaamatta

1. Valppaus notkahtaa (rattiin nukahtaminen)

Harvardin tutkija Fabrizio Dell’Acqua tutki Boston Consulting Groupin konsultteja ja havaitsi, että ne, joilla oli käytössään hyvä tekoälymalli, arvioivat sen tuotosta kaikkein vähiten kriittisesti. Hän kutsui tätä ilmiötä rattiin nukahtamiseksi. Autopilotti päällä. Kuljettaja ei sinänsä päätä nukahtaa, mutta kaara kulkee ja tie on tuttu — valppaus notkahtaa.

Tunnetila on passiivinen huolettomuus.

2. Tunne tuottavuudesta

Kirjoitin aiemmin blogissani tuottavuuden tunteesta ja lainasin siihen Will Manidisin mainion FarmVille-vertauksen: ahkera peltotilkkujen klikkailu tuo kasvavan sadon ja laajenevan maatilan riippumatta siitä, mihin klikkaat. Perunasato tosin on virtuaalinen, mutta tunne tuottavuudesta on aito. Tämä on askelta pidemmällä kuin nukahtaminen — ihminen ei ainoastaan lakkaa arvioimasta, vaan kokee aktiivisesti tekevänsä hyvää työtä.

Tunnetila on aktiivinen tyytyväisyys.

3. Kognitiivinen antautuminen

Tutkijat Shaw ja Nave veivät tutkimuksessaan ilmiön astetta pidemmälle. Heidän mukaansa laadukas kielimalli saa meidät helposti ottamaan sen vastaukset lähes kritiikittömästi vastaan. He kutsuivat tätä kognitiiviseksi antautumiseksi (cognitive surrender). Tässä tilassa antautuminen ei tunnu antautumiselta, vaan tekoälyn vastaus sulautuu omaksi johtopäätökseksi. Se tuntuu omalta ja samalla itsevarmuus nousee. Tutkimuksessa vastaajien itsevarmuus nousi jopa korkeammaksi kuin ilman tekoälyä.

Tunnetila on petollinen varmuus.

4. Kognitiivinen hurmio

Ilkka Kakko kommentoi blogiani ja nosti esille mainion neljännen tunnelatauksen asteen, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Hän puhuu tekoälystä luovassa työssä — ideoinnista, uusien ajatuskulkujen kehittelystä — ja nimesi osuvasti erään tunnekokemuksen kognitiiviseksi hurmioksi (cognitive ecstasy) . Luovassa työssä tekoälyn kanssa ajattelu voi tuntua jopa paremmalta kuin ajattelu itsekseen. Se tuntuu flow-tilalta, inspiraatiolta, siltä, että omia oivalluksia syntyy nopeammin kuin koskaan.

Tunnetila on vastustamaton euforia.

Nousevan tunnelatauksen portaat  

ILMIÖ	TUNNETILA JA VAIKUTUS
Rattiin nukahtaminen	Passiivinen huolettomuus – et huomaa ongelmaa.
Tunne tuottavuudesta	Aktiivinen tyytyväisyys – et edes etsi ongelmaa.
Kognitiivinen antautuminen	Petollinen varmuus – et usko ongelman olevan mahdollinen.
Kognitiivinen hurmio	Vastustamaton euforia – et halua edes löytää ongelmaa.

Joka askeleella ongelman havaitseminen vaikeutuu, koska subjektiivinen kokemus paranee.

Perinteinen riskiajattelu olettaa, että ongelma tuntuu ongelmalta. Ajattelen, että edellä kuvatut neljä tilaa osoittavat, ettei niin välttämättä ole. Ongelma ei aina tunnu virheeltä, vaan sujuvuudelta, varmuudelta ja jopa inspiraatiolta. Kaikki mittarit näyttävät vihreää juuri silloin, kun kriittisyys on heikoimmillaan.

Jane Austen tiesi, että Mariannen ongelma ei ollut tunteiden voimakkuus vaan se, ettei hän uskonut tarvitsevansa järkeä. Tekoälyn kanssa työskentelyssä järki ei tietenkään oikeasti katoa. Sen käyttö vain lakkaa tuntumasta tarpeelliselta.

Kiitos, kun luit!
Riitta

---

Aiempia pohdintojani →

Kun Kahneman ei riitä – Systeemi 3
https://raesmaa.com/2026/03/25/kun-kahneman-ei-riita-systeemi-3-ja-kognitiivinen-antautuminen/

Tekoäly ja ajattelun taloustiede -blogisarja →
Osa 1: Tekoälykohina ja signaalin metsästys
Osa 2: Ajatteluvelka ja osaamisen happamoituminen
Osa 3: Metakognitio ja ajattelun laadunvarmistus
Osa 4: Tunne tuottavuudesta, FarmVille ja ajattelun sohvaperuna