Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow -teoria on mielestäni todella elegantti ja selitysvoimainen. Sen avulla ymmärtää paremmin kaikenlaista, ajatusharhoista impulssiostoksiin. Kahnemanin Systeemi 1 reagoi nopeasti ja intuitiivisesti. Systeemi 2 pysähtyy, analysoi ja punnitsee. 

Systeemi 3!  

Whartonin tutkijat Steven Shaw ja Gideon Nave julkaisivat tammikuussa 2026 tutkimuksen, jossa he laajentavat Kahnemanin mallia kolmannella järjestelmällä. Systeemi 3 on ulkoinen, algoritminen kognitio eli ajattelu, joka tapahtuu aivojen ulkopuolella tekoälyjärjestelmissä.

Kahneman ei eläessään joutunut kyseenalaistamaan malliaan. Ajattelu tapahtuu aivoissa ja sillä siisti. 

Uusi tutkimus tuntuu ensilukemalta hämmentävältä. Tutkijat selittävät teoriaansa seuraavasti: 

Kun Systeemi 3 tuottaa sulavia vastauksia ja analyyseja, aivosi alkavat kohdella näitä kuin omia johtopäätöksiään. He väittävät, että tekoäly on ikään kuin aktiivinen osapuoli ajatteluprosessissa.

Shaw ja Nave testasivat teoriaansa kolmella kokeella (N=1372), joissa annettiin vastaajille loogista päättelykykyä vaativia tehtäviä. Osalla oli käytössään tekoälyavustaja, osalla ei. Avustajan tarkkuutta manipuloitiin satunnaisesti niin, että se antoi välillä oikean vastauksen ja välillä vakuuttavan, mutta väärän vastauksen.

Tulokset olivat kiinnostavia. Kun tekoäly antoi oikean vastauksen, sitä seurattiin lähes poikkeuksetta. Kun tekoäly antoi väärän vastauksen, sitä seurattiin silti neljässä tapauksessa viidestä. Lisäksi tekoälyn käyttö nosti vastaajien itsevarmuutta — riippumatta siitä, oliko vastaus oikea vai väärä. Aikapaine ei muuttanut tätä kaavaa, ja vaikka kannustimet ja palaute vähensivät ilmiötä, ne eivät poistaneet sitä.

Fabrizio Dell’Acqua havaitsi samankaltaisen dynamiikan ja kutsuu sitä rattiin nukahtamiseksi. Hän tutki BCG:n konsultteja ja huomasi, että ne, joilla oli käytössään paras tekoälymalli, arvioivat sen tuotosta kaikkein vähiten kriittisesti. He nukahtivat rattiin. Shaw ja Naven teoria on lähellä tätä ja he antavat ilmiölle mainion nimen.

Kognitiivinen antautuminen

Shaw ja Nave kutsuvat tutkimaansa ilmiötä kognitiiviseksi antautumiseksi (cognitive surrender). Osuva käsite, sillä antautuminen ei ole sama asia kuin ulkoistaminen. Kun ulkoistat tehtävän, tiedät delegoineesi. Kun antaudut, lopetat arvioinnin huomaamattasi. Tekoälyn vastaus jotenkin maagisesti sulautuu omaksi johtopäätökseksesi, etkä ole tietoinen siitä, että antauduit. Ero on selkeä: ulkoistaminen on tietoinen päätös; antautuminen tapahtuu huomaamatta.

Tämä erottelu on koko tutkimuksen ydin, ja se toimii hyvin yhteen sen kanssa, mitä olen kirjoittanut ajatteluvelasta.

Ajatteluvelan kertymismekanismi

Shaw ja Nave kuvaavat ilmiön ilman velan metaforaa. Mutta heidän datassaan näkyy juuri se dynamiikka, jota olen kuvannut. Kognitiivinen antautuminen on prosessi, jolla ajatteluvelkaa kerrytetään. Olen aiemmin kirjoittanut tuottavuuden tunteesta eli siitä, miten tekoäly toisinaan tuottaa tekemisen tunteen ilman todellista hyödyllistä tuotosta. Shaw ja Nave kuvaavat mekanismin syvemmän kerroksen, sen, miksi antautuminen ei tunnu antautumiselta vaan ajattelulta. Et huomaa, että sinulle kertyy ajatteluvelkaa, koska kokemus tuntuu samalta kuin oma ajattelu.

Mikään malleista ei vielä selitä, mitä tapahtuu, kun lakkaamme ajattelemasta — ja olemme varmoja, että ajattelimme.

Kiitos, kun luit, tutkiminen jatkuu!
Riitta 

PS. Shaw ja Naven paperi ”Thinking—Fast, Slow, and Artificial” on luettavissa SSRN:ssä.