Jatkoa ”Tekoäly ja ajattelun taloustiede” -sarjani teemoille tekoälykohina & signaali, ajatteluvelka ja osaamisen happamoituminen sekä metakognitio. Nyt vuorossa on osa 4: Tunne tuottavuudesta. 

Will Manidis kirjoitti tekoälybuumin luonteesta terävän analyysin, jossa hän nimesi jännän ilmiön: tool-shaped objects. Ne ovat esineitä, jotka näyttävät työkaluilta ja tuottavat tunteen työn tekemisestä. Ajatus osuu tekoälysisältöbuumiin hyvin. Markkinat tuottavuuden tunteelle ovat tällä hetkellä monta kertaluokkaa suuremmat kuin markkinat todelliselle tuottavuudelle. Pöllin häneltä myös FarmVille-vertauksen.

Kuka muistaa FarmVillen? Pelin huippuvuonna 2010 lähes 84 miljoonaa ihmistä istutti joka kuukausi innolla virtuaalista viljaa ja perunoita. Maatilat laajenivat, satoluvut kasvoivat ja tästä syntyi monelle mahtava tunne, vaikka oikeaan sadonkorjuuseen ei koskaan päästykään. Riippumatta siitä, mihin klikkaat, sato kasvaa kohisten. Ainoa panos oli aikasi ja silläkään ei pelissä ole niin väliä.

Tuottavuuden tunne ei ole sama asia kuin tuottavuus

Manidisin mukaan ero työkalun ja ’työkalun muotoisen esineen’ välillä ei ole tarkka rajanveto vaan enemmänkin liukuma — ja tämä liukuma siirtyy jokaisen käyttökerran mukana. Rajan ylittämistä ei huomaa, ellei pysähdy pohtimaan.

Hän huomauttaa myös, että monet aiemmat tool-shaped objectit tuottivat tunteen vain yhdestä asiasta, esimerkiksi FarmVille viljelystä ja Notion järjestyksestä. Kielimalli sen sijaan tuottaa tunteen mistä tahansa ja siksi rajaa voi olla vaikea havaita.

Ettei tule väärää käsitystä: tekoäly lisää tuottavuutta monelle meistä ja organisaatioista merkittävästikin. Mutta tylsänä sivutuotteena se tuottaa valtavasti toimintaa, joka näyttää ja tuntuu tuottavalta, mutta syntynyt lisäarvo on vähäinen. Jos emme pysähdy arvioimaan tuotosta, päädymme istuttamaan virtuaalista perunaa.    

Kielimalli synnyttää sisältöä eleettömästi ja väsymättömästi ja samalla vahvan tunteen siitä, että jotain merkittävää syntyi. Teksti näyttää valmiilta, rakenne on siisti ja argumenttikin kuulostaa vakuuttavalta, vaikka omaan ajatteluun ei olisi tullut juuri mitään uutta.

Tunne tuottavuudesta on sinänsä aito, mutta lisäarvon mittaa vastaanottaja.

Ajattelen, että ennen julkaise-napin painallusta on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä uutta sisältö tuo yhteiseen pöytään. Oivallus, idea vai virtuaalista viljaa ja pottua, kohinaa?

Kielimallit ovat erinomaisia työkaluja niille, jotka tietävät, mitä haluavat ja osaavat arvioida, mitä niiden avulla synnyttävät. Ilman tuota arviointikykyä ja hyvää makua parhaankin tekoälytyökalun käyttö voi olla FarmVilleä. 

Älä ole ajattelun sohvaperuna

Kirjoitin ajattelun ajattelusta (metakognitio) ja ajatteluvelasta, eli siitä, miten kognitiivisia oikopolkuja otetaan käyttöön huomaamatta (linkit blogeihin alla). Tunne tuottavuudesta on yksi mekanismeista, joilla ajatteluvelkaa käytännössä kertyy.

Ajattelun sohvaperunaksi ei kannata ryhtyä.  

Seuraavan kerran, kun tekoälyn kanssa työskenneltyäsi tuntuu siltä, että sait paljon aikaan, kysy itseltäsi: mitä opin tai oivalsin? Mitä uutta ajattelin? Mitä jaoin verkostolleni?

Valppaudella ja uteliaisuudella tästä selviää aivan hyvin.   

Kiitos, kun luit!
Riitta

PS. Will Manidisin ”Tool Shaped Objects” -artikkeli löytyy Minutes-substackista. Siinä on monta muutakin kiinnostavaa näkökulmaa, mutta lue erityisesti sen alku, joka kertoo japanilaisesta kannasta eli käsityöhöylästä, jota hiotaan päiväkausia, mutta jota kukaan ei tarvitse mihinkään. Se on ehkä kaunein kuvaus tool-shaped objectista ikinä. 

---

Tekoäly ja ajattelun taloustiede -blogisarja

Jos aihepiiri kiinnostaa, lue myös sarjan aiemmat osat:

Osa 1: Tekoälykohina ja signaalin metsästys
Osa 2: Ajatteluvelka ja osaamisen happamoituminen
Osa 3: Metakognitio ja ajattelun laadunvarmistus