Kuinka monessa suuressa suomalaisorganisaatiossa istuu tietohallintojohtaja, joka vuosi tai pari sitten allekirjoitti sopimuksen sadoista tai tuhansista (Copilot- tai muista) lisensseistä? Kun Microsoft myi ja Gartner suositteli. Ja nyt harmittaa.

No, hän ei ole yksin, ainakaan jos uskomme Dataikun julkaisemaan raporttiin. Harris Poll kysyi 600 CIO:lta ympäri maailmaa tietohallinnon tekoälypäätöksistä.

Vastaukset ovat aikamoisia, mutta jotenkin en ole yllättynyt.

• Kolme neljästä (74 %) katuu merkittävää tekoälyalusta- tai toimittajapäätöstä, joka on tehty viimeisten 18 kuukauden aikana.
• 62 % kertoo, että yhtiön toimitusjohtaja haastoi tai kyseenalaisti valinnat suoraan.
• 74 % sanoo, että tukka on tulessa (oma rooli vaarassa), jos tekoäly ei tuota mitattavia hyötyjä seuraavien kahden vuoden aikana.

Peijakas.

Lisenssit edellä, strategia perässä

Olen seurannut tietohallinnon hankintoja ohjelmistoyrityksen näkökulmasta jokusen vuosikymmenen. Siitä ponnistaen ajattelen, että tässä on kyse rakenteellisesta ongelmasta, pikemminkin kuin yksittäisistä huonoista valinnoista. Tietohallintoa ei voi tästä yksin syyttää (paitsi jos jyräsivät päätöksen läpi).

Tietohallinnon hankinnat — nyt tekoälylisenssit — etenivät monissa organisaatioissa samalla logiikalla kuin mikä tahansa IT-hankinta. Mikä oli liiketoimintajohdon rooli näissä päätöksissä? Arvaan, että liian monet eivät ehtineet tai halunneet reagoida koko asiaan tai valitsivat nyökkäillä IT:n ehdotukselle.

Raportin vastaajista kolme neljästä myöntää, että heidän yrityksensä tekoälystrategia on enemmän teknologialähtöinen kuin liiketoimintalähtöinen.

Ymmärrän tietohallintoa. Jos saa vapaat kädet, on päivän selvää, että on ”kiva ja helppo valita Copilot, kun se niin nätisti istuu meidän infraan ja erityisesti MS Entra ID:n pääsynhallintaan. Erilliset SaaS-softat aiheuttavat vain päänvaivaa, ja se vuosia sitten hankittu SAM-ratkaisukaan ei toimi.”

Olemassa olevaan infraan istuvat ratkaisut pitävät ympäristön eheänä ja turvallisempana. Tottahan se on. Täysin loogista.

Mutta haaste syntyy siitä, että tekoälyratkaisut eivät ole pelkkää IT-infrastruktuuria. Ne tuovat mukanaan paljon voimakkaamman muutoksen, joka ei pysähdy siilojen rajoilla tai istu olemassa oleviin prosesseihin tai rooleihin.

Tätä muutosta ei voi mitenkään johtaa lisenssejä hankkimalla.

Jos päätös tehtiin ilman vankkaa pohjatyötä, ehkä kiireellä, kun budjetit piti lyödä lukkoon — vika ei tosiaan ollut tietohallinnossa. Ei ole heidän vastuullaan tehdä valintoja näin merkittävästi työnkulkuihin, tuottavuuteen ja yhtiön tulevaisuuteen vaikuttavasta teknologiasta.

Jos liiketoimintajohto ei ollut itse ehtinyt perehtyä asiaan (lue: kokeilla eri tekoälyjä omassa työssään ja jutella asiantuntijoiden kanssa), mistäpä he olisivat osanneet tehdä paremman päätöksen. Näyttää siltä, että ylintä johtoa ei ensin kiinnostanut, vaan vasta sitten alkoi kiinnostaa, kun tuloksia ei näkynyt eikä kuulunut.

Ihmisten kuunteleminen on arvokasta pääomaa näissä tilanteissa. He tuntevat työnsä. Varsinkin tietotyössä tämä on aivan oleellista. Kerätyn tiedon pohjalta sitten päätetään, mitkä työkalut istuvat, ja vasta sitten suuremmille kaupoille. Tekoälystä saa parhaat hyödyt, kun rakennetaan jotain uutta. Ei kannata asfaltoida vanhoja kinttupolkuja.

Nyt turhan monessa organisaatiossa ostettiin sadat tai tuhannet lisenssit ja toivottiin, että käyttötarkoitus selviäisi maagisesti matkan varrella.

Strategia korvattiin lisenssihankinnalla.

Raportin vastaajista 93 % tunnistaa eri tekoälymallien sopivan eri käyttökohteisiin. Massahankinta yhdeltä toimittajalta näyttää tässä valossa entistä ongelmallisemmalta.

Kukaan ei ole saanut kenkää, jos valitsi IBM:n, sanottiin joskus 1980-luvulla. Sama lienee nyt Microsoftin kanssa.

Villi Varjo-AI

Olen kirjoittanut varjo-AI:sta ensimmäisen kerran kesällä 2023, kun keksin verrata sitä tuttuun varjo-IT:hen. Salesforcen tutkimuksen (2024) mukaan villiä menoa oli jo täällä Pohjolassakin lukujen valossa. 

Nyt kahlaamassani Dataiku-raportissa yli puolet tietohallintojohtajista kertoo, että työntekijät käyttävät luvattomia tekoälytyökaluja. Suurin osa heistä (89 %) pelkäsi, että hallitsematon käyttö aiheuttaa merkittävää teknistä velkaa. Ja 82 % kertoo, että innokkaat työntekijät rakentavat tekoälysovelluksia ja agentteja nopeammin kuin IT ehtii niitä kaitsemaan tai torppaamaan.

Varjo-AI on helppoa kehystää tietoturvariskiksi — ja sitähän se toki onkin. Varjokäyttö tapahtuu IT:n tutkan ulottumattomissa, ilman hallintaa tai tietoturvasta huolehtimista. Samaan aikaan tekoälyagentit leviävät liiketoimintakriittisiin työnkulkuihin nopeammin kuin hallintamallit pysyvät perässä. Ainakin pieni piru (ellei rapu) on merrassa.

Ihmiset tapaavat käyttää työkaluja, joilla he saavat tehtävät maaliin ja oman työprosessinsa viilattua. En näkisi, että tässä on sen kummempaa kapinaa. 

On kyllä ironista, että juuri nämä varjokäyttäjät tekevät sen pohjatyön, joka olisi pitänyt tehdä ennen hankintaa ihan virallisesti. He kokeilivat, tunnistivat käyttökohteita ja selvittivät, mikä oikeasti toimii heidän työssään. 

Kenen vastuulla tekoälystrategia on?

Raportissa 71 % tietohallintojohtajista kertoo, että tekoälybudjetit todennäköisesti leikataan tai jäädytetään, jos tavoitteita ei saavuteta vuoden 2026 puoliväliin mennessä. Aikaa on siis alle puoli vuotta.

Amerikan malliin raportissa puhutaan myös johdon tulospalkkioista ja 85 % vastaajista odottaa, että heidän palkkionsa kytketään suoraan mitattaviin tekoälytuloksiin. Jännä paikka. 

Kun panokset ovat näin kovat, kysymys, kuka tästä kaikesta vastaa, on aika polttava. Kenen pöydällä tekoälystrategian sitten pitäisi olla?

Dataikun raportissa todetaan, että vastuun tekoälypäätöksistä on hyvä laajentua IT:n ulkopuolelle, mutta ilman että hallinta menetetään. Olen samaa mieltä. IT:llä on paras osaaminen arvioida teknologiaa, tietoturvaa ja integraatioita. Aivan välttämättömiä tehtäviä kyberajan organisaatiossa. Strategiapöytään tarvitaan laaja joukko eri alueiden osaajia.

Raportin data ei kata Pohjoismaita. Kiinnostaisi tietää, mikä mahtaa olla tilanne suomalaisissa suuremmissa yrityksissä, ja miksei julkishallinnossakin?

Riitta

Dataiku-raportti → The 7 Career-Making AI Decisions for CIOs in 2026.
CIO Diven juttu aiheesta → Most CIOs regret AI vendor, platform decisions.