Tekoäly mullisti tietotyön, ja se teki sen aiempia teknologiamuutoksia tymäkämmin. Kaikilta vaaditaan nopeaa sopeutumista. Monet meistä tietotyöläisistä on varsin tottunut ratkomaan teknologian eteen heittämiä haasteita ja kehittämään omaa osaamista, mutta kaikille tämä ei ole yhtä helppoa.

Generatiivisen tekoälyn nopea yleistyminen työpaikoilla asettaa organisaatiot haasteen eteen: miten ottaa uusi teknologia käyttöön niin, että se tukee yksilötasolla arkista tekemistä ja organisaatiotasolla suoritus- ja innovaatiokykyä? Kyse kun ei ole tavanomaisesta teknisestä uutukaisesta, jota tietohallinto yksin tukee, vaan suuresta muutoksesta oppimiselle ja organisaatioiden osaamisen kehittämisen kulttuurille. Tekoäly vauhdittaa voimakkaammin epämuodollista oppimista.

Katseet kääntyvät IT:n sijasta johtamiseen ja osaamisen kehittämisestä vastaavaan tahoon. Oletteko valmiina, johtajat ja HR-ammattilaiset?

Kysymys: miten muovataan nykyiset oppimisen ja osaamisen kehittämisen mallit yhteensopivaksi tekoälyn tuoman julman suuren muutoksen kanssa?

Lähtökohdaksi 70:20:10-malli

Rakastan McCallin, Lombardon ja Eichingerin lanseeraamaa ns. 70:20:10-mallia. Ennen kuin peilataan sitä tekoälyn tuomiin vaateisiin, katsotaan lyhyesti tätä organisaatio-oppimisen klassikkoa. Sen mukaan tehokas oppiminen nojaa kolmeen tyyliin:

• 70 % käytännön työstä (tekemällä oppiminen) 
• 20 % vuorovaikutuksesta ja muilta oppimisesta 
• 10 % koulutuksista ja valmennuksista

Malli painottaa käytännön kokemuksen merkitystä, mutta tunnustaa myös vertaisoppimisen ja muodollisen koulutuksen tärkeyden.

Miten tämä malli toimii, kun tekoäly muuttaa tietotyön luonnetta? Näitä taitoja ei kovin pitkälle hiota pelkästään perinteisillä luokkakursseilla. 

Miten soveltaa 70:20:10-mallia tekoälyn kanssa?

Mallin jokainen osa muovautuu uudelleen, ’barba-babailee’, tekoälyn käyttöönoton alkuvaiheessa (puhun alkuvaiheesta, sillä tekoälyn kanssa ollaan ensimetreillä):

Tekemällä oppiminen (70 %)

Alkuvaiheessa koetaan paljon kitkaa ja käytännön tekeminen tekoälyn parissa jää helposti alle 70 prosentin. Tässä kohtaa kokeillaan varovasti, ja käytännön työtehtävät tekoälytyökalujen kanssa hakevat vielä muotoaan. Kun perustyökalut tulevat tutuksi, ja ne sulautuvat päivittäiseen työhön, tekemällä oppimisen osuus kasvaa luontevasti kohti mallin alkuperäistä painotusta.

Vertaisoppiminen (20 %)

Tekoälyn käyttöönottovaiheessa yhdessä oppiminen on arvokasta, parasta oppia saa omilta kollegoilta ja omassa verkostossa olevilta edelläkävijöiltä. Kun kaikki on uutta, tarvitaan paljon vertaistukea, mentorointia ja kokemusten jakamista. Haasteena on tekoälyosaajien vielä vähäinen määrä, heidän rajallinen aikansa ja osaamisen siilot. (Osaajiksi toki ilmoittautuu moni, mutta sanotaan nyt vaikka esimerkkinä: viestintäosaajan on vaikea omaksua it-myyjän arkea niin että neuvot olisivat parhaita mahdollisia.)

Muodollinen koulutus (10 %)

Kysyntä perinteiselle koulutukselle ja ohjatulle oppimiselle on nyt alkuvaiheessa suurta. Työpajoista, verkkokursseista ja seminaareista saadaan oppia, jolla organisaatioon saadaan edes yhteinen kieli tekoälystä puhumiselle. Mutta ne eivät yksin riitä. Heti kun perusosaamisen taso organisaatiossa kasvaa, muodollisen koulutuksen tarve vähenee vähitellen kohti mallin alkuperäisiä mittasuhteita.

70:20:10-malli tarjoaa hyvän pohjamallin, mutta näin tekoälykehityksen alkuvaiheissa se edellyttää mallin joustavaa soveltamista.

Näen kentällä juuri nyt enemmän perinteistä, muodollista koulutusta kuin tukea vertaisoppimiselle. Se on harmi, mutta oikenee varmasti ajan kanssa. Tekemällä oppimisen osuus taas kasvaa sitä mukaa kun tekoäly tulee tutummaksi.

Tärkeintä on joustavuus ja tilannekuvan näkeminen, sekä yksilötasolla että organisaation tasolla. 

Konkreettisia ehdotuksia tekoälyn tehokkaaseen käyttöönottoon

Kun luova tekoäly tulee mukaan yhtälöön (työssä oppimiseen), tue muutosta monella rintamalla. Tässä muutama ehdotus, jolla tekoälytaidot saadaan uimaan osaksi arjen tietotyötä.

1. Kehitä viestintää

Tue aloittelijoiden ja osaajien välistä kommunikaatiota kaikin tavoin. Vapaamuotoisten keskustelujen avulla vähennät pelkoja ja kitkaa. Kun tieto kulkee, kehittyvät organisaatiossa myös oppimisen tavat ja kulttuuri. Tee kysyminen ja vastaaminen helpoksi.

2. Rakenna oppimisyhteisöjä (killat kunniaan)

Tarjoa keskustelufoorumi tekoälystä kiinnostuneille, esimerkiksi Slack tai Teams -kanava tai muu dedikoitu alusta. Näyttäkää myös, että aktiivisten osallistujien panosta arvostetaan (porkkanoita!). Nämä yhteisöt – olivat ne sitten verkossa tai kasvokkain – ovat oleellisia yhdessä oppimiselle ja edelleen innovaatioiden syntymiselle. Parhaimmillaan näistä syntyy ns. kiltoja.

3. Varaa riittävästi resursseja

Jos oppimiselle ei varata resursseja (ja aikaa), on edistyminen hitaampaa. Anna aikaa opetteluun ja kokoa mahdollisten koulutuksien rinnalle oppimista tukevaa materiaalia: verkkokursseja, artikkeleita ja käytännön työkaluja. Huomioi erilaiset osaamistasot ja oppimistavat. Tähän käytetty aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. 

4. Tue oppimismyönteisen kulttuurin syntyä (+mindset)

Tavoittele organisaatiokulttuuria, jossa arvostetaan kokeilua ja jatkuvaa oppimista. Huomioi ja palkitse kun aihetta. Oppimismyönteisessä kulttuurissa virheet nähdään oppimiskokemuksina, ja johto näyttää esimerkkiä kokeilemalla itsekin uusia työkaluja. Kulttuurinmuutos lähtee pienistä teoista ja tarinoista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta on todellakin tavoittelemisen arvoista. 

Innostuksella 🌟
Riitta

Lue lisää 70:20:10-mallista
https://702010institute.com/project/the-702010-methodology/

👇👇👇

Miten organisaatiossasi on vastattu tähän osaamisen kehittämisen haasteeseen? Onko teillä jo suunnitelma tekoälykitkan poistoon?

Autan mieluusti näissä asioissa, soita minulle (040 9033650) tai viesti riitta@raesmaa.com