Tekoälyn käyttöönotto nostaa pintaan organisaation todellisen toimintakulttuurin. Väitän, että kulttuuri määrittää sen miten tekoäly (tai mikä tahansa teknologia) lopulta juurtuu – tai jää juurtumatta – organisaation arkeen.

Tunnistin nopealla pohdinnalla erilaista neljä kulttuurimallia – kaikkiin olen törmännyt. Nämä ovat osin karikatyyrejä – ymmärrätte, että monimuotoisuutta on enemmän. 

1. Teknologiasankarien kulttuuri: IT-osaston soolomaali

Tässä sankarikulttuurissa tekoälyn käyttöönotto personoituu vahvasti yksittäisiin teknologia-asiantuntijoihin. Intohimoiset IT-osaajat ottavat projektin omakseen, valitsevat ratkaisuja ja puskevat eteenpäin (vaikka sen Microsoft Copilotin “koska sopii teknologiaympäristöömme”). Vaikka tekninen osaaminen olisi kiistaton, voi yhteensopivuus muilla mittareilla kärsiä ja käyttöönotto jäädä puolitiehen:

• Ratkaisut optimoidaan teknisestä näkökulmasta, ei liiketoimintatarpeiden pohjalta
• Osaaminen keskittyy harvoille, luoden kriittisiä riippuvuuksia
• Muun organisaation rooli jää passiiviseksi sivustaseuraajaksi
• Skaalautuvuus voi kärsiä, kun ratkaisut rakennetaan teknologialähtöisesti

Don’t get me wrong: näiden pioneerien intohimo ja osaaminen ovat arvokkaita, kunhan ne valjastetaan palvelemaan koko organisaatiota.

2. Kyyninen vastarintakulttuuri: ammattimainen epäilijöiden kerho

Tämä kulttuuri naamioi muutosvastarinnan rationaaliseksi varovaisuudeksi. Jokaista tekoälyaloitetta vastaan löytyy välittömästi kymmenen validia syytä, miksi juuri nyt ei ole oikea hetki tai ei voida käyttää ainakaan ‘tähän’. Täällä törmäät seuraavaan:

• Tietoturvariskit nostetaan esiin (usein ilman rakentavia ratkaisuehdotuksia)
• Eettiset kysymykset toimivat jarruna, eivät kehittämisen ohjenuorana
• Teknologian kypsyyttä epäillään loputtomiin, ”jos vielä odotellaan”
• Resurssipula on vakiovastaus, vaikka nykyisiin tehottomiin prosesseihin riittää resursseja

Allekirjoittanutta on lyöty tietoturvalla päähän kymmeniä kertoja, silti asiat ovat aina lopulta ratkenneet.  

3. Tehokkaan tehoton kulttuuri: kiertoteiden ammattilaiset

Tämä kulttuuri on erityisen vaarallinen, koska se naamioi muutosvastarinnan näennäiseksi tehokkuudeksi. Kun tekoälyratkaisu pitäisi ottaa käyttöön, löytyy aina ”fiksumpi” tapa hoitaa asia vanhoilla menetelmillä. Tunnusomaisia piirteitä ovat:

• Excel-taulukot monimutkaistuvat päivä päivältä
• Manuaaliset prosessit hioutuvat huippuunsa
• Workaroundeista tulee taidetta ja ylpeyden aihe

Organisaation energia kuluu vanhojen toimintatapojen ylläpitämiseen sen sijaan, että investoitaisiin tulevaisuuteen. Kuulenko sanan julkishallinto? 

4. Jatkuvan oppimisen kulttuuri: innovaatioiden kasvualusta

Tässä ihanassa kulttuurissa tekoäly nähdään mahdollisuutena kasvaa ja kehittyä – niin yksilöinä kuin organisaationakin. Tunnusomaista tälle on:

• Kokeilemisen kulttuuri: pieniä pilotteja käynnistetään ketterästi
• Avoin tiedon jakaminen: onnistumiset ja epäonnistumiset jaetaan läpinäkyvästi
• Poikkitieteellinen yhteistyö: teknologiaosaajat ja substanssiasiantuntijat työskentelevät tiiviisti yhdessä
• Ikädiversiteetti: jokainen työntekijä – seniorit ja juniorit – nähdään potentiaalisena innovaattorina. Konkarit tuovat pöytään näkemystä ja kokemusta, nuoremmat osaajat voivat niitä rakentavasti kyseenalaistaa – yhdessä syntyy parempaa. 
• Systemaattinen kehittäminen: tekoälyn käyttöönottoa organisaatiossa johdetaan strategisesti, mutta käytännönläheisesti

Muutos ei tapahdu vahingossa vaan rohkeilla päätöksillä ja aktiivisilla teoilla. Jokainen meistä valitsee päivittäin, ylläpidämmekö vanhaa vai rakennammeko uutta.

Rakkaudella 💛
Riitta