Hyvä tapahtuma on odotettu, haluttu ja puhuttu

Tapahtumajärjestäjän painajainen. Kuva: Flickr/J Rawle

Tapahtumajärjestäjän painajainen. Kuva: Flickr/J Rawle

Tapahtumamarkkinointi ja –tuotteistus on ollut vakiorakkaani vuosien ajan. Olen ollut itse ohjaimissa tai läheltä seurannut, osallistunut asiakkaana tai puhujana – ja useimmissa nauttinut verkostoitumisesta ja uuden oppimisesta.

Seuraan haukan katseella miten varovaisesti ja pienin askelin Suomessa hyödynnetään sosiaalista mediaa tapahtumien markkinoinnissa ja toisaalta miten hyvin tapahtuman kohderyhmät on onnistuttu tunnistamaan.

Pohdin asiakasarvon syntyä tapahtumamarkkinoinnin raskaassa ja höyhensarjassa. Tuntuu siltä, että erityisesti isot kaupalliset toimijat ovat jämähtäneet vanhoihin keinoihin. Non-profit -puolella ja pk-yrityksissä löytyy runsaasti luovuutta – ehkä pienten tai olemattomien budjettien siivittämänä. Tuore loistava esimerkki on CMAD 2013 –tapahtuma, jossa hyödynnettiin somen voimaa siekailematta ja taitavasti. (Kaunis kiitos, Johanna Janhonen, Pauliina Mäkelä, Timo Rainio & kumppanit!) Katsopa esimerkiksi mitä löytyy #CMADfi –hashtagilla vielä viikkoja tapahtuman jälkeen.

Pieni vertailu merentakaiseen: olen usean amerikkalaisen ja eurooppalaisen konferenssin kohdelistoilla ja hengästyen seuraan miten aktiivisesti ja systemaattisesti he somea markkinoinnissaan käyttävät. Tuotteistus on viety pitkälle ja usemmiten minua ei kiusata ympäripyöreyksillä.

Mikä tapahtumamarkkinoinnissa on muuttunut somen myötä?

Uutta hyvää liittyy ainakin kohdejoukon löytämiseen, sen ymmärtämiseen, sisällön tuottamiseen ja jakamiseen sekä palautteen keräämiseen. Alla simppeli listaus asiasta – kolmijaolla tapahtumaa ennen, sen aikana ja sen jälkeen.

Tapahtuman ennakkomarkkinointi ja kehitys

Ennen keinovalikoimasta löytyivät asiakaskirjeet, suorapostit, sähköpostikirjeet, lehti- ja verkkomainokset, täydennettynä telemarkkinoinnilla ja joskus onnekkaasti word-of-mouthilla. Sosiaalinen media tuo tähän hyvän lisän, usein erittäin kustannustehokkaasti ja olemassa olevia tapoja täydentäen. Kekseliäisyys tapojen yhdistämisessä kohderyhmää palvelevaksi kokonaisuudeksi on oleellista. Samalla tämä avaa uusille tahoille mahdollisuuden tuottaa tapahtumia keveinkin resurssein.

Uudenlaisia käyttötapoja ja aktiviteetteja ennen tapahtumaa ovat esimerkiksi:

  • Uusien ja/tai täydentävien ideoiden metsästys, esim. tapahtuman (hyvissä ajoin ennakkoon päätettyä) Twitter-hashtagiä hyödyntäen, verkkokyselyillä, Facebook-kyselyillä tai –ryhmien kautta sekä avoimen kehityswikin kautta (kuten esim. CMAD 2013:ssa)
  • Puhujien ja yhteistyökumppanien metsästys
  • Alan osaajien ja innostajien löytäminen
  • Vaikuttajien kommentit ja toiminta, esimerkin seuraaminen. Hyvä tapahtuma on haluttu ja odotettu.
  • Word-of-mouth’in maksimointi somen keinoin. Kiinnostavasta tapahtumasta puhutaan – ennen ja jälkeen.
  • Tekijöiden esilletuominen (mukava tietää kuka on tapahtuman takana).
  • Osallistujille ennakkoon verkostoituminen on inspiroivaa, tiedät keitä tapaat tilaisuudessa. Tämä oli ennen somea varsin hankalaa.

Tapahtuman aikana

  • Osallistujien bongaaminen someaktiviteeteista, edeltänyt some-verkostoituminen sinetöidään kasvotusten tapaamisella. Samalla syntyy luottamuspohja mahdolliselle tulevalle yhteistyölle.
  • Reaaliaikainen esitysten liveraportointi ja kommentointi esim. Twitterissä. Laajentaa osallistujajoukon etänä seuraaviin ja toimii markkinointina tuleville tilaisuuksille – “Tämä tapahtuma on loistava” -fiilis välittyy.
  • Esitysten taltiointi yhä tavallisempaa. Jatkoaikaa ja lisävapautta muistiinpanojen tekoon. Jakaminen helppoa.

Tapahtuman jälkeen

  • Tallenteet, tweetit ja blogit jatkopolkuna ja muistijälkenä.
  • Perinteisten käyntikorttien ohella henkilöt löytyvät somesta esim. hasttagin avulla. Helpottaa yhteydenpitoa.
  • Palautteen keräämiseen uusia tapoja.
  • Tapahtuman onnistunut digitaalinen jalanjälki toimii ennakkomarkkinointina seuraavalle tapahtumalle. Sitä voi aktiivisesti hyödyntää myynti- ja markkinointiponnisteluissa. Hyvä sisältö on voimaa.
  • Hyvä (tapahtuman aikana syntynyt ja yhdessä tuotettu) sisältö on loistavaa raaka-ainetta myös uuden suunnitteluun ja ideointiin.

Hei, unohtuiko asiakasarvo?

Hyvä yhdistelmä uutta ja vanhaa vaikuttaa vahvasti myös asiakkaan kokeman arvon syntyyn ja samalla tapahtuman kustannusrakenteeseen. Osallistuja haluaa oppia uutta ja tavata kollegoitaan. Arvon kokemiseen vaikuttaa myös miten osuvasti sisältö ja puhujat on valittu (ja esitelty), mitä verkostoitumismahdollisuuksia asiakkaalle tarjotaan, miten järjestävä taho tukee sisällön hyödyntämistä (materiaalit ja tallenteet), voiko asiakas vaikuttaa ennakolta sisältöön, sekä miten palautteen antaminen tapahtuman aikana ja jälkeen on mahdollista. Hyvä sisältöstrategia auttaa tässäkin.

Asiakasarvon kulmasta katsottuna siis tämä kaikki suhteutettuna tapahtumasta maksettavaan hintaan. Kulunut ilmaisu hinta-laatusuhde ei ole turhaksi tullut, vaan entistä tärkeämmäksi budjettien kiristyessä ja samanaikaisesti kasvavan oman osaamisen kehittämisen paineissa. Tapahtuman tuottajan näkökulmasta tarpeen on kuunnella asiakkaita, kohdistaa tarkoin ja kehittää fiksusti. Laatuun tämän ei tarvitse vaikuttaa heikentävästi. En malta olla jakamatta kotimaista esimerkkiä kanssanne.

Case: Tapahtumatuotteistus ja asiakasarvo – Prosessijohtaminen ’13 ja Prosessipäivät 2013

Törmäsin viime viikolla kahteen samalla huhtikuun viikolla järjestettävään tapahtumaan, molemmat kaupallisten toimijoiden järjestämiä ja molemmissa aiheena liiketoiminnan prosessit. Olen erottavinani asiakasarvon ja tuotteistuksen tasoeron näiden kahden välillä, enkä malta olla jakamatta asiaa kanssanne. Toinen pelureista on raskassarjalainen ja toinen pk-yritys kumppaneineen (Disclaimer: tunnen jälkimmäisestä, Prosessipäivät järjestävästä tiimistä, muutaman henkilön ja olen toiminut aiemmin yhden yrityksen hallituksessa – ja siksi heitä seuraan. Omistussuhdetta näihin minulla ei ole.)

Case: Raskas sarja

Ison konsernin tytär Talentum Events järjestää Prosessijohtaminen ’13 –tapahtuman pääviestinään ”Prosessijohtaminen osaksi arkipäivän johtamista!” Kyse on yhden päivän tilaisuudesta, jossa on kahdeksan esitystä. Asiakascaseja on mukavan runsaasti mukana ja ne vaikuttavat kiinnostavilta. Mutta mutta, pöllämystyin tapahtuman hinnasta – 1 145€ yhdestä päivästä (hinta julkisen sektorin osallistujille sentään 795€). Huh, mielestäni todella kova hinta. Omassa liiketoimintaympäristössäni näen kiristyvien budjettien myötä hintojen järkevöittämistä ja samalla tapahtuman tuottamisen kustannusten karsimista. Ovatko isot toimijat jääneet hankalaan kiinteiden kulujen loukkuun? Katetaso pidettävä ja tuotantokustannukset juuttuneet samaan, ja asiakkaiden budjetit tiukalla? Entistä vaikeampaa tuottaa tapahtumaa hyvällä hinta-laatusuhteella?

Somerintamalle kuuluu heikkoa: Facebookissa Talentum Events on päivittänyt sivua viimeksi syyskuussa 2012. Twiitata eivät ole ehtineet kertaakaan. Some ei siis liene markkinointikeinojen vahva valinta. Ovatko markkinointiponnistelut suorakirjeitä ja työlästä puhelinmyyntiä? Ja onko kynnys uusien tapojen käytölle korkeampi kun omasta talosta löytyy edullista mediatilaa?

Jäin myös miettimään Talentum Events’in tapahtuman kuvausta ja kohdistusta – kenelle mahtaa olla suunnattu? Onko paikalla 20 henkilöä enempää? Tapahtumaa kuvataan näin: ”Mietitkö johtamisen ammattilaisena, mikä on prosessijohtamisen vaikuttavuus organisaatiossasi? Mietitkö myös, miten sovitetaan yhteen eri toimijoiden vastuut ja roolit prosessien johtamisessa? Oletko myös pohtinut näitä kollegojasi mietityttäneitä kysymyksiä: Miten strategiaa, prosesseja ja tietojärjestelmiä kehitetään samanaikaisesti? Miten välttää prosessien kehittämisen ja johtamisen sudenkuopat? Entä kuinka prosessit jalkautetaan?”

Rohkenen kertoa mielipiteeni: korporaatiokielikukkasia, itsestään selvyyksiä – tyhjää täynnä. Ja tällä hinnalla osallistujamäärä tuskin kovin korkea. Huoh, sanapari ‘prosessien jalkauttaminen’ pitäisi kieltää lailla. Uskon kyllä esitysten olevan sisällöltään hyviä, asiakascase-puhujista ei tosin voi koskaan tietää ovatko he ammattimaisia esiintyjiä vai slidetavaajia.

Case: Altavastaaja  

Toinen kotimainen tapahtuma on Prosessipäivät 2013. Se on 2-päiväinen it-palvelujohtamisen ammattilaisten järjestämä tapahtuma, jossa esityksiä valittavana kolmessa salissa yhteensä 35. Runsaasti eri alojen asiantuntijoita (sekä yksityis- että julkissektori) ja osa toki järjestävien tahojen edustajia/palveluja esille tuovaa (sijoitettuna somasti työkalutrackille näistä kiinnostuneiden löydettäväksi). Tapahtumalle on juuri avattu Facebook-sivu sekä Twitter-tili, mutta vielä ei somepyörä ole vauhdissa.

Tapahtuman kuvaus kuuluu: “Prosessipäivät 2013 on ensimmäinen ja ainut prosessijohtamiseen ja prosessien kehittämiseen keskittyvä tapahtuma. Tapahtuma kokoaa yhteen satoja prosessijohtamisen ammattilaisia kuulemaan alan guruja ja verkostoitumaan keskenään.”

Prosessipäivien tapahtumakuvausta vaivaa sama vika kuin Talentum Eventsiä – rivi tylsiä väitteitä, mutta kiinnostavaa tässä on lupaus runsaasta osanotosta. ’Satoja’ on kova luku tämän päivän ammattilaiskonferenssille, mielenkiintoista seurata miten onnistuvat tavoitteessa. Jään vielä kaipaamaan kuvausta siitä keitä tilaisuudessa on paikalla (roolit mukaan). Julkaisisin jo ilmoittautuneiden titteleitä sivustolla ja samalla kirkastaisin pääviestiä.

Se mikä asiakasarvon kulmasta tässä tapahtumassa positiivisesti pistää silmään on tapahtuman hinta ja sisältö. Mitä osallistuja konferenssimaksulla saa? Kahden päivän tapahtuma maksaa 790 € ja osallistuja saa ohjelmasisällön lisäksi iPad Minin (!) – melkoisen houkuttelevaa. Kaikki esitysmateriaali on pakattu iPad Miniin ja vaikuttaa siltä, että järjestäjät ovat miettineet miten se on aito osa toimivaa tapahtumaa, osa tarjottavaa palvelua eikä mikään vanhanaikainen, asiayhteydestä irrallinen kylkiäinen. Varsin luovaa ja kiinnostavaa myös osallistujan ’personal ROI’n kulmasta. Ja Bring Your Own Device -ilmiö kukoistaa! Lisäksi Keynote-puhujaksi on saatu Suomen Gartnerin (Market-Visio) Samuli Savo, jota harvoin pääsee kuuntelemaan tällä hinnalla. Hän on erinomainen puhuja ja visionääri. (Ja kyllä, ilmoittauduin itse juuri mukaan – ohjelma on kiinnostava ja haluan kiihkeästi iPad Minin sekä nähdä miten järjestäjät tuovat teknologian eläväksi osaksi tapahtumaa.)

Tapahtumamarkkinoinnin pakotettu täyskäännös

Toki nämä kaksi toimijaa ovat hyvin erilaisia ja toimivat eri pohjalta. Tämän vertailun (ei kaiken kattava) pohjalta jäin yleisemmin pohtimaan tapahtumamarkkinointia, tapahtuman tuottamista ja asiakasarvoa: keinovalikoimaa, kuka tuottaa ja miltä pohjalta?

  • Miten tarkkaan kannattaa kohdistaa (ja osua)?
  • Miten hyvin (tai huonosti) somea hyödynnetään ennen, aikana ja jälkeen tapahtuman?
  • Onko nyt pienten toimijoiden aika: tiettyyn alueeseen erikoistuneiden pienempien pelureiden aika, joille tapahtuma on markkinointia, mutta asiakas saa silti siitä arvoa (win-win)?
  • Onko isojen tapahtumajärjestäjien toimintamalli ja ansaintalogiikka tullut tiensä päähän?

Pidän näitä kysymyksiä hyvin relevantteina. Minulla on vahva ”Disruption, here I come” -fiilis perinteisten tapahtumaorganisaatioiden puolesta. Miksi näin? Kolme huomiota:

  1. Ei-ammattimaiset tapahtumatoimijat menevät oikealta ohi kekseliäisyydellä ja täsmäasiantuntemuksella omalla alueellaan.
  2. Verkon kautta löytyy runsaasti ilmaisia virtuaalitapahtumia, varsin hyvällä sisällöllä.
  3. Ja samaan aikaan somessa jaetaan avoimesti osaamista, esimerkiksi blogeissa, SlideSharessa ja keskusteluissa.

Jos olisin tapahtumayrityksen osakas, tarttuisin toimeen heti tai menettäisin yöuneni. Uusi tapa tuottaa lisäarvoa pitää löytyä, muuten homma hiipuu.

Toimin pk-yrityskentässä Ohjelmistoyrittäjät ry:n hallitusaktiivina ja näen sillä foorumilla samansuuntaisia keskustelunavauksia – isot vs. pienet toimijat. Viimeisimpänä hallituskollega Kimmo Koivun haaste julkisiin ohjelmistohankintoihin liittyen. Suuri ei sielläkään ole aina asiakasarvoltaan parasta.

Tapahtumamarkkinoinnin yhteydessä ketteryys ja sosiaalinen media sopivat hyvin yhteen. Ketteryys ja nopeus asiakaskentän kuuntelemisessa sekä monipuolinen uusi kulttuuri tuottamisessa ja markkinoinnissa. Parhaimmillaan tuloksena syntyy tarkasti suunnattuja, kevyesti mutta laadukkaasti tuotettuja tapahtumia asiakasarvo tiukasti mielessä pitäen.  Hyvä tapahtuma on odotettu, haluttu ja puhuttu. Ja tässä pienikin voi olla kaunista.

Päivitys 8.4.2013: Kyselin Prosessipäivien järjestäjiltä tilannetta ja kuulin, että tupa on täynnä (350+ osallistujaa) ja että lisätilaa ollaan järjestämässä, jotta paikalle saadaan 400 it-ammattilaista. Aika uskomaton suoritus pieneltä pelurilta. Olisipa mielenkiintoista kuulla Talentumin tilaisuuden pääluku.

Aiheeseen liittyvä esitykseni Social Business Design ja sosiaalinen rakennemuutos (sivulla 29: Verkostoituminen 1.0 vs. Verkostoituminen 2.0)

Miten tulla verkostojen uimamaisteriksi?

greenbike

Sain yllättävän pyynnön: voisitko inspiroida Suomen lukiolaisia? Joku ihana ihminen Teknologiateollisuus ry:stä oli minut ilmiantanut (eli ei ollut vouhaamistani pelästynyt).

Rivakalla aikataululla löysin itseni kameran edestä puhumassa kymmenisen minuuttia – aivan raakana, yhdellä otolla, ilman muistiinpanoja, hyvällä fiiliksellä ja viiden etukäteen mietityn asian kanssa oli pärjättävä. Mediaveteraani, monitoimija ja mobilisaattori Arto Tuominen on tuottanut tämän inspiraatiopuheenvuorosarjan, jonka mahtavat teemat ovat innovointi, luovuus ja toisinajattelu. Teemat – check, olenhan ainakin osapäiväinen toisinajattelija. Muut puhujat sarjassa ovat melkoisen nimekkäitä, mukana ovat mm. Saku Tuominen, Manuela Bosco ja Anssi Tuulenmäki.

Arto antoi minulle vain yhden ohjeen: sana on villi ja vapaa. Sillä sitten menin. Koostan alle ajatukseni ja viestini lukiolaisille. Ihan kaikkea mitä olin ajatellut sanoa, en sitten jännitykseltäni muistanut itse esityksessä.

Aluksi tunnustin lukiolaisille, että intohimoni on maksimoida mahdollisuuksia, avata ovia ja olla avoin – erityisesti asennevalinnan ja sosiaalisen teknologian avulla. Valitsin monien joukosta tähän esitykseen viisi mahdollisuuksien maksimointiin liittyvää ajatusta – ja jaan ne tässä myös teille, ystäväni.

1. Kokeilukulttuuri

Ensimmäinen mahdollisuuksia lisäävä asia listallani on kokeilukulttuuri, sekä työpaikoilla ja kouluissa että henkilökohtaisena lähestymistapana. Se ei ole aina kovin luontevaa ja syntyperäistä suomalaista. Rakastammehan prosesseja, säntillisyyttä ja turvallista insinöörihenkeä. Turhan usein tunteet, ja pah, se epämääräinen ilmiö nimeltä intuitio, eivät kuulu työyhteisön käytöspalettiin.

Kehotin lukiolaisia olemaan uteliaita kokeilijoita, haastamaan konventiot, yhdistämään uutta & vanhaa, insinööritieteitä & humanistista.  Kehotin jokaista etsimään ja löytämään oman yhdistelmänsä, poikkitieteellisenkin. Esimerkkinä Steve Jobsin kalligrafiaopinnot, jotka olivat Applen ensimmäisen käyttöliittymän taustalla.

Mikä innostava fakta ja mittaluku!

Mikä innostava fakta ja mittaluku!

On vaikea luoda uutta aina samassa ympäristössä, samojen ihmisten kanssa, samoilla metodeilla. Usutin nuoria välillä sekoittamaan pakkaa.   

Insinööriheittoon liittyen (ja huom. minä rakastan insinöörejä) kaivoin esiin Helsingin Sanomien uutisen maaliskuulta: Suomessa on 64 ruotsinlaivallista insinöörejä – mikä inspiroiva mittaluku! Se suorastaan pakottaa pohtimaan paljonko maasta löytyy humanisteja tai muita ammattiryhmiä, ihan vain balanssin vuoksi.

Lausuin myös ”osa teistä hyppää tähän laivaan. Olkaa kokeilevia insinöörejä!”

2. Epälineaarisuus & muuttunut sopimus

Toiseksi mahdollisuuksia kasvattavaksi asiaksi nostin sen, että on tärkeää tiedostaa ja tajuta eräs iso muuttunut asia:  kehityskulut ja -polut eivät ole niin kuin ennen – lineaarisesti taitaa edetä enää kronologinen ikämme.

Samanaikaisesti sopimus, joka on pitkään vallinnut, on peruuttamattomasti rikki: käy koulusi, valmistu, hanki hyvä työpaikka, nauti vakituisista työsuhteista eläkeikään asti. Lukiolaisten (ja meidän kaikkien) on se hyväksyttävä. Taustalla vaikuttaa tietysti globalisaatio, globaali kilpailu, uudet teknologiat ja monta muuta trendiä. (Tähän liittyen lukuvinkki: ystäväni Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja ja heidän mahtava inspiraatio-opuksensa BohoBusiness – Ihmiskunnan voitto koneesta.)

Jokaisen meistä on löydettävä osaamisalue, jossa voi synnyttää henkilökohtaista lisäarvoa. Vain sillä voi kilpailla tulevaisuudessa. Jotta voi löytää ja aktiivisesti havaita monet uudet mahdollisuudet, on tämä tajuttava – epälineaarisuus ja muuttunut sopimus edellyttävät luovuutta, avoimuutta & oma-aloitteisuutta aivan uudella tasolla.  

3. Tilannetaju ja -tajuttomuus

Kolmas mahdollisuuksia lisäävä asia on henkilökohtainen ominaisuus: tilannetaju tai –tajuttomuus.  Tilannetajuttomuudesta kärsii yllättävän moni.  

Opiskelu- ja työelämässä – ja elämässä ylipäätään – tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa on toimittava ja joihin on reagoitava, tehtävä päätöksiä. Karkeasti voisi sanoa, että tilanteeseen tullessa on kolme vaihtoehtoa:

  1. Lähteä tilanteesta (väistää koko asia),
  2. Hyväksyä tilanne (ja toimia kuten on tavanomaista ko. tilanteessa toimia),
  3. Muuttaa toimintaa tilanteessa (kehittää luovasti uusia tapoja ja vinojakin tulokulmia)

On hyvä välillä miettiä miten oma käyttäytyminen jakautuu näiden kolmen tavan kesken.

Inspiraatiolähteeni professori Esa Saarinen käyttää systeemiälykeskusteluissaan mainiota käsiteparia – ylä- ja alarekisteri – kuvaamaan sitä miten tosiasiat voidaan kohdata, miten yksilön ajattelu tilanteissa ohjautuu. Valikoituuko näkökulmaksi huolestunut, pessimistinen alarekisteri, vai mahdollisuudet huomaava, optimistinen ylärekisteri.

Itse koetan parhaani mukaan lähestyä tilanteita ylärekisteristä, antaa tilaa hehkulle ja innostukselle – vaikka aina ei voikaan voittaa. Turhan monilla pelko kuitenkin toimii alarekisterin ajattelun laukaisijana.

Hyvä tilannetaju ja rivakka kyky toimia tilanteissa, joskus myös intuitiivisesti, on entistä tärkeämpää, ja luo uusia mahdollisuuksia. Toimiva järki & tunteet -kombinaatio on suuri voimavara.

4. Verkostot vs. hierarkiat

Neljäs mahdollisuuksien lisääjä ja lähde on verkostojen rakentaminen, verkostoihin luottaminen ja niissä sujuvasti liikkuminen. Pelkästään hierarkiaan pohjautuva tapa jaotella toimintaa ja organisaatioita on tullut tiensä päähän – kenties myös koulumaailmassa.

Ok, toki hierarkioille paikkoja vielä on, mutta innovointiin ne sopivat varsin huonosti. Innovoinnissa tarvittavia ainesosia löytyy vaivatta verkostoista. Innovointi edellyttää rohkeasti tavanomaisesta poispäin liikkumista, uteliaisuutta, avoimuutta, oppimista ja poisoppimista. Jos organisaatiossa innovoidaan aina samalla jengillä, samoissa neukkareissa ja samoilla metodeilla – on edessä mielenkiintoista ponnistelua. Toki poikkeuksia varmaankin löytyy.

Verkostoissa on mahtava määrä upeaa, luovaa ja innostavaa yhteistyötä. Sekä kotimaassa että globaalisti, yritysten ja organisaatioiden, ja yksityishenkilöiden välillä.

Erityisesti tietotyössä näissä verkostoissa uiminen on uusi kansalaistaito. Verkostojen uimamaistereita tarvitaan.

Verkostojen voima! Picture credit: Jessica Hagy

Verkostojen voima! Picture credit: Jessica Hagy

Oheisen piirroksen avulla kehotin lukiolaisia: ”Aloita verkoston rakentaminen heti!”

Vielä toinen näkökulma asiaan. Aiemmin on painotettu valtavasti tiimissä työskentelyä ja hyvää yhteispeliä. Avaa mikä tahansa työpaikkailmoitus ja siinä kuulutetaan hyviä tiimityöskentelytaitoja.  No totta kai on syytä tulla toimeen kollegoiden, opiskelijakavereiden ja muiden läheisten sidosryhmien kanssa. Mutta mutta. Olen aiemmin väittänyt ja rohkenen edelleen väittää, että se ei enää riitä.

Enää ei riitä, että olet hyvä tiimipelaaja, on oltava myös verkostopelaaja.

Kehotin lukiolaisia aloittamaan harjoittelun heti – ja innolla hehkutin Twitteriä (ja taisin tunnustautua Twitter-addiktiksi).

Twitter on mitä mainioin harjoittelupaikka. Ihana, avoin, ilmainen globaali yhteisö, joka kattaa kaikki mahdolliset kiinnostuksen alueet, ja jossa on kaunis yhdessä oppimisen ja jakamisen kulttuuri.

5. Uudenlainen avoimuus

Viimeisenä, viidentenä mahdollisuuskatalysaattorina nostin esiin uudenlaisen avoimuuden. Kaikki edellä mainitut asiat edellyttävät avoimuutta, avointa lähestymis- ja toimintatapaa, sekä organisaatioilta (avoin organisaatiokulttuuri) että jokaiselta henkilökohtaisesti. Kasvava henkilökohtaisuuden tunne ja vaade on suhteellisen uutta ja se hämmentää monia.

Perinteisessä mediassa jaksetaan edelleen hämmästellä sosiaalista mediaa (toki ilahduttavia esimerkkejä löytyy myös). Ehkä siksi, että tässä sekoittuvat yleinen ja yksityinen, ja se liekittää pelkoja ja tuottaa tottumattomalle tuskaa. (Lukuvinkki: Tuija Aallon mainio Kuinka olla avoin –kirja, jossa hän pohtii muuttunutta työn luonnetta ja uusia vaatimuksia.)

Suositin lämpimästi lukiolaisille uudenlaisen avoimuuden harjoittamista – se lisää mahdollisuuksia, edistää ideoiden syntyä ja innovointia. Tuija Aalto lausuu mainiosti:

”On uskallettava jakaa keskeneräisiä ajatuksia, jotta ne voivat jalostua.”

Where the magic happens... - Picture credit: Jessica Hagy

Where the magic happens… – Picture credit: Jessica Hagy

Naulan kantaan.

Esitin lukiolaisille avoimuus-aihetta sivuten vielä toisenkin piirroksen. Avoimuus on myös rajojen ylittämisestä. Poistumista mukavuusalueelta.

Kehotin heitä tarttumaan niihin asioihin, joille palaa ja joista syttyy ja innostuu. On erinomaisen tärkeää löytää alue, johon tuntee intohimoa. Sitä kannattaa etsiä avoimesti ja uteliaasti. Vaikka välillä hirvittäisi.

“Etsikää intohimoisesti, roikkukaa netissä”

Heitin loppuun vielä pari yleistä suositusta:

  • Harjoitelkaa etsimistä ja avoimuutta intohimoisesti. Roikkukaa netissä, paikoissa, joissa kohtaatte saman intohimon jakavia – oppikaa heiltä! Jakakaa ja nauttikaa.
  • Ilmaisutaito on tärkeää verkossa, monimuotoisesti. Kehittäkää näitä taitoja!
  • Harkitkaa yrittäjyyttä yhtenä vaihtoehtona. Yrittäjyys on todellista mukavuusalueelta poistumista, mutta erittäin palkitsevaa.

Päätin esitykseni itse piirtämääni simppeliin venn-kaavioon, jossa on lukiolaisille listaamiani mahdollisuuksien maksimointiin tarvittavia osasia. Tässä kohtaa tyydyin vetämään lyhyesti yhteen (sen mitä enää tässä vaiheessa muistin):

Asenne ratkaisee aina, säilyttäkää uteliaisuus & rohkeus, joka teissä nyt on. Haastakaa konventiot. Opetelkaa uudenlaista avoimuutta verkostoissa, uikaa ja sukeltakaa rohkeasti. Antakaa mielikuvituksen laukata, kokeilkaa. Tästä kaikesta saa elinvoimaa ja raaka-aineita ideoihin ja innovaatioihin!

Venn-kaavioni mahdollisuuksien maksimoimisesta.

Venn-kaavioni mahdollisuuksien maksimoimisesta.

Jännityksellä odotan puheenvuoron valmistumista ja mahdollista palautetta siitä.

Arto Tuominen heitti minulle autossa paluumatkalla haasteen, jotenkin näin lausui: “mä olen todella pettynyt jos en kohta huomaa sinulla olevan videoblogia.” En luvannut suoralta kädeltä. Meanwhile, ajatuksia tutussa kirjallisessa muodossa.

 

Mental Bodybuilding for Knowledge Workers

These two beauties live with me: the one on the left have managed to develop quite good muscles, the one on the right side have a style of her own, a bit Picasso-like shape. She’s a creation by my talented ex-father-in-law Georg Korolkoff.

I stumbled upon a beautiful video about Michael Wolff, an acknowledged British graphic designer. I am not a part of the design professionals’ clan, but his message touched me. I think his way of thinking is applicable to all of us knowledge workers who are trying to cope with the changing work environment.

Continue reading