Tulevaisuusselonteko, välittäminen ja Jane Austen

2012-07-20 19.50.23

Sain kesäkuussa ilahduttavan kutsun Kesärannan lehdistötilaisuuteen, jossa pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies kertoivat hallituksen vuotuisesta tulevaisuusselonteosta. Ensivierailuni Kesärannassa, yhdessä kahden bloggaajaveteraanin Cristina Anderssonin ja Tuija Aallon kanssa, oli kiinnostava ja toiveita herättävä.

Olimme paikalla vastaanottamassa haasteen kirjoittaa tulevaisuusselonteosta ja sen teemoista. Cristina on ollut meistä bloggareista tuotteliain ja värvännyt mukaan kaksi teräväkynäistä professoriakin. Ihailen todella paljon Cristinan tarkkanäköistä ja kipakkaa otetta aiheeseen.

Cristina ehdottaa tulevaisuusselonteon ’Niukkuuden mahdollisuudet’ –teeman vastapariksi runsauden ekonomiaa, ja kirjoittaa:

“Yhä kasvava ajattelutapa on runsauden ekonomia, jossa nähdään yhä kasvavat resurssit mm. tiedon, opetuksen, verkostojen, yhteistyön ja tee-se -itse -toiminnan suhteen. Ihmiset ja yritykset pystyvät tulemaan yhteen ennen kuulumattomilla tavoilla luomaan uusia elämää parantavia ideoita, konsepteja ja artefakteja – ja tätä resurssia on aivan loputtomasti. Tee-se-itse ei ulotu pelkästään käsitöihin ja nikkaroimiseen vaan terveydenhoitoon, tietotekniikkaan ja pian, 3D tulostuksen edistyessä, vaativiinkin esineisiin ja työkaluihin. Veden suolanpoistoon ja energian tehokkaaseen jakeluun on kehitteillä hienoja innovaatioita. Jos vain poliitikotkin saataisiin mukaan, niin voisimme vähentää niukkuutta. Mutta olisi tehtävä päätös siirtyä niukkuuden politiikasta runsauden politiikkaan. Runsauden mahdollistaminen pitäisi olla hallituksen tehtävä numero yksi. ”

Kyllä. Cristina nostaa erinomaisen tärkeän asian esiin. Ja luenpa vielä rivien väliin toisenkin viestin, johon itse vankasti uskon: asennemuutos on tarpeen.

Välittämisen kaksi merkitystä

Itse en ole kovin poliittinen eläin ja katsonkin Kesärannassa heitettyä haastetta hieman toisenlaisesta perspektiivistä. Tutkin innokkaasti johtamista, viestintää, tulevaisuuden työtä ja työtapoja sekä sosiaalisen median mahtavaa voimaa. Siksi tulevaisuusselonteon teemaryhmistä nämä kaksi osuvat minuun: Yritysten uudistaminen ja Tulevaisuuden työelämä. Seuraan mielenkiinnolla ryhmien työtä.

Pääministeri Katainen esitti meille bloggareille kaksi kysymystä:

  1. Miten voisimme vahvistaa välittämisen kulttuuria?
  2. Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Pääministerin toinen kysymys oli odotettu ja jo paljon käsitelty. Itse uskon vankasti yrittäjyyteen, pieniin yrityksiin ja luovien alojen mahdollisuuksiin perinteisten vientisektoriemme rinnalla.  Mutta on myönnettävä, että Jyrki Kataisen ensimmäinen kysymys yllätti minut täysin. Miten voisimme vahvistaa välittämisen kulttuuria? Pääministeri heitti ilmaan ajatuksen, josta olen kirjoittanut paljon – ja joka on mielestäni yksi suomalaisen työn, työpaikkojen ja tietotyöläisen  avainkysymyksistä. Cristinan ja Jyrkin innoittamana katson siis asiaa yksittäisen ihmisen (erityisesti tietotyöläisen), organisaation ja johtamisen näkökulmasta.

Välittäminen. Rakastan suomen kielen sanaa välittäminen. Sen kaksi kaunista merkitystä liittyvät yhteen myös työelämässä: toisistamme välittäminen sekä tiedon, kokemuksen, ideoiden ja innostuksen välittäminen.  Valitettavasti näen ympärilläni monien keski-ikäisten tietotyöläisten lamautuvan ja urautuvan, nuorten turhautuvan ja iäkkäiden tosiaikuisten luovuttavan. Tässä tarvitaan välittämistä molemmissa merkityksissä.

Käyttämätön potentiaali ja ikäpolvisiilot jarruttavat yritysten toimintaa ja kilpailukykyä. Olen keskustellut lukuisten kokeneiden (lue: ammatissaan keski-ikäisten) viestinnän, markkinoinnin, IT:n, henkilöstöjohtamisen ja liiketoiminnan kehittämisen ammattilaisten kanssa ja rohkenen väittää, että tässä joukossa on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Joukosta löytyy osaamista, jota tarvitaan digitaalisessa, kansainvälisessä toimintaympäristössä. Mutta mutta, samalla kokeneella ammattilaisjoukolla on turhan usein sokeita alueita uuden edessä ja vanhaan kokemukseen yhdistämisessä. Ja kun tähän yhdistyy ’lappusilmäasenne’, jossa toisista ei välitetä, soppa on valmis. Välittäminen tuo karuun kuvaan valoa. Asenne tekemiseen ja toisiimme – ja tiedon ja tietämyksen avoin jakaminen ovat kasvun lähde.

Alla lähetän Kesärantaan ja hallitukselle kaksi ideaa vastauksena Jyrkin kysymykseen välittämisestä, herkkään Jane Austen -tyyliin:

Järki ja tunteet

Kiristyvän kilpailun ja kyräilyn työpaikoilla ei tunteilla. Puolet aivoista laitetaan narikkaan ja keskitytään kipittämään kapeassa rännissä. Puolimieli tietotyöläinen tapittaa ruutua tillit korvissa. Ja välillä rumban keskeyttää työpaikoilla pelattava roolipeli nimeltä Palaveri.

Tällaisella työpaikalla välittäminen ei todellakaan kuulu sanavarastoon, ei tiedon eikä toisista välittämisen. Pahoinvointipalvelua tarjolla.

Uskon, että suosikkiprofessorini Esa Saarinen ja Raimo Hämäläinen osuvat Systems Intelligence -ajattelussaan ytimeen. Heidän mallinsa kuvaa tapaa, jolla rajaamme ajatteluamme ja kavennamme potentiaalimme. Uskon myös, että heidän mallinsa hyödyntäminen auttaa välittämisen kulttuurin vahvistamisessa. Ja tämä toi mieleeni Jane Austenin Järki ja tunteet –klassikon.

Systeemiäly kuvaa kahta ajattelumallia ja -moodia. Saarisen mukaan ‘Systeemi 1’ on automaattinen, assosiatiivinen ja intuitiivinen. Se, jossa tunne on mukana. Suomalaisilla työpaikoilla jyrää ‘Systeemi 2’ –ajattelu: sen mukaan on parempi pitäytyä tiukan rationaalisena ja jättää tunteet kotiin. Järki jyrää, Jyrki ja Jyri! Useimmat meistä toimivat työpaikalla Systeemi 2 -ajattelun ohjaamana ja orjana. Saarisen ja Hämäläisen mukaan tällöin tiedostamattamme blokkaamme Systeemi 1:n ja samalla kavennamme omaa kapasiteettiamme. Meillä on synnynnäinen kyky toimia älykkäästi vaativissa, monimutkaisissa vuorovaikutustilanteissa ilman, että joka hetki pysähdymme pohtimaan toimintaamme objektiivisesti. Usein kuitenkin tukahdutamme tämän ja paljon hyvää, arvokasta ja hyödyllistä jää oivaltamatta. Huono juttu organisaation kilpailukyvylle.

Kun molemmat systeemit ovat aktiivisina jää tilaa intuitiolle, vaikuttavalle vuorovaikutukselle, tunteille sekä välittämiselle molemmissa merkityksissään. Itse uskon, että tämä tuottaa parempia päätöksiä ja lisää ymmärrystä. Ja avaa ikkunan paremmalle kilpailukyvylle. Suomi tarvitsee sitä kipeästi. Olen vakuuttunut siitä, että tietotyöläinen on tuottavampi, tehokkaampi ja hyvinvoivampi, kun sallii itselleen molempien ajattelun systeemien sekakäytön.

Tämä edellyttää hyvää johtamista, uudenlaisia johtamistaitoja ja –tapoja. Tasapainoiseen Systeemi 1 & 2 –ajatteluun törmää useammin yrittäjävetoisissa ja -henkisissä organisaatioissa. Uskon tämän toimintatavan olevan edellytys ja voimavara Suomen kasvun lähteitä etsittäessä.

Järjen ja tunteen sekakäyttö, Jyrki & Jyri. Check.

Ylpeys ja ennakkoluulo

Aito välittäminen edellyttää myös yhteisöllisyyttä, jakamisen kulttuuria sekä ymmärtämistä aidon kuuntelun kautta.

Jane Austenin ajan keskustelukulttuuri oli varsin vivahteikasta, mutta ylpeys ja ennakkoluulo veivät usein viesteiltä terän ja aiheuttivat väärinkäsityksiä. Jokainen sanottu ja kirjoitettu sana punnittiin ja tulkittiin tarkoin. Ihmiset kuuntelivat toisiansa. Mitä lääkkeeksi Suomen työpaikoilla vellovaan “ylpeyteen ja ennakkoluuloon”, joka värittää viestintää ja vaikuttaa välittämiseen?  Ei pakkoruotsia, vaan Kuuntelun Pakollinen Lyhyt Oppimäärä.

Julian Treasure puhuu kauniisti ja osuvasti aktiivisesta kuuntelemisesta, ja sen tärkeydestä vimmalla muuttuvassa, kaoottisessa ympäristössä. Julian jakaa alla olevassa loistavassa puheessaan viisi vinkkiään parempaan kuuntelemiseen. Ympäröivä kulttuuri, arvomme, uskomuksemme, asenteemme ja odotuksemme vaikuttavat siihen mitä ja miten kuulemme ja kuuntelemme. Jokaisen johtajan olisi hyvä tiedostaa tämä viestinnässään. Viides Julianin vinkeistä kolahti minuun. Julian kertoo RASA-mallista (lyhenne sanoista Receive, Appreciate, Summarize, Ask). Nämä neljä verbiä kuuluvat jokaiselle työpaikalle, Eduskunnasta pieneen it-pajaan. Välittämisen, ymmärtämisen ja kuuntelemisen tapaa tarvitaan päätöksenteossa, oppimisessa sekä hyvässä johtamisessa ja johtajuudessa. Kuunteleminen on uusi musta. Suosittelen lämpimästi, että kuuntelet Julianin esityksen (kesto 7:50 min)

Asenne auttamiseen

Vielä yksi kulma ’Järki ja tunteet & Ylpeys ja ennakkoluulo’ –teemoihin. YT-neuvotteluiden, PDF-raporttien ja aina-samoista-ihmisistä-koostuvien-työryhmien Suomessa vallitsee ’hoidan omat asiani’ –meno: aivan sama mitä naapuriloosissa tapahtuu, panttaan tietojani ja olen valmiina taisteluun työpaikastani. Tavallaan ymmärrettävää, mutta surullista kokonaisuuden kannalta.

Järjen ja tunteen sekakäytön sekä paremman ymmärtämisen ohella organisaatioissa tarvitaan kipeästi myös osallistumisen ja auttamisen kulttuuria. Organisaatiokulttuurin tutkimuksen pioneeri Edgar Schein on kirjoittanut aiheesta erinomaisesti.  Alla lainaus hänen haastattelustaan ”A Corporate Climate of Mutual Help”.

”Better teamwork requires perpetual mutual helping, within and across hierarchical boundaries.”

”…companies need to train their teams in the helping process. Most teams training that I’ve seen is focused on making people feel good about one another. But what I’m talking about is something much more profound and essential: knowing how to work with one another as equal partners in an operational setting.”

Wärtsilän sosiaalisen median osaaja Amos Ahola sanoi osuvasti eräässä tilaisuudessa: ”Jos voin auttaa kollegaa ja se vie minulta 15 minuuttia, sen sijaan että hän ponnistelee sen kanssa 4 tuntia – eikö tämä ole yrityksen tuottavuudelle hyvä asia?” Naulan kantaan, Amos. Ja juuri tähän tarvitaan osallistumisen, kuuntelemisen ja auttamisen kulttuuria.

Olen kirjoittanut keski-ikäisten tietotyöläisten syndroomasta ja aion jatkaa siitä evankelioimista. Syvät siilorakenteet organisaation eri toimintojen välillä, ikäpolvisiilot ja -ajattelu ovat tiensä päässä.

Jos jatkamme rypemistä tiedon panttauksen ja yksilösuoritusten ihannemaassa, on vaikea nähdä suurta kilpailukyvyn hyppäystä tai hyvää kasvua. Tämä on suuri haaste johtamiselle. Toivon Yritysten uudistuminen ja Tulevaisuuden työelämä –teemaryhmien pohtivan asiaa. Myös Cristinan ehdottama oivallinen Runsauden Ekonomia -ajattelu istuu tähän erinomaisesti.

Uskon välittämisen kulttuuriin ja osana hallituksen tulevaisuusselontekoa toivon näiden pehmeämpien teemojen esilläoloa. Tiedän, että kovin ovat pieniä asioita monien mielestä. Mutta itse uskon, että kasvu ja kilpailukyky saavat entistä vahvemman kasvualustan kun välitämme, jaamme ja toimimme aidon keskinäisen arvonannon ilmapiirissä ja runsauden ekonomiassa.

Paina mieleesi välittämisen kaksi merkitystä: toisistamme välittäminen sekä tiedon, kokemuksen, ideoiden ja innostuksen välittäminen!

Trust-based Collaboration and Cultural Differences

Being silent isn’t being strong. A wall sign I saw in a pub in Liverpool earlier this year.

This is a summary post of the topics I have been writing about during 2011. This has been an amazing year of social networks for me. I have learned a lot from hundreds of people around the globe. I highly value the network of the brilliant, talented, and trustworthy people I have the pleasure to collaborate with.

Thank you all for 2011, you know who you are!  

As more social business environment and the new ways of working are changing the organizations and reforming the entire business landscape  I’ll find it important and very interesting to study how we create and innovate, make decisions, and further how better mutual understanding can be created. We all know that the existing organizational structures needs a refresh, and that we, knowledge workers, should be passionate about helping our organizations to be more open, learning organizations.

One among many answers to this challenge is to focus on recognizing the value of ‘discovering’ people in your global network and further interacting and connecting with them on new levels. Naturally, different cultures and communication styles can then collide, softly or sometimes violently. Let me share a story about the Finnish way.

Continue reading

Systems Intelligence, Serendipity and Listening for the Better Decisions

A beautiful moment I managed to capture in the Helsinki summer!

I’ve earlier blogged about how I find intuition and seeing the value of the tacit knowledge as very interesting perspectives for the decision-making. As social business and new ways of working are now changing the organizations and the entire business landscape, and further adding to the complexity I’ll find it even more interesting to study decision-making and how understanding is created.

I was looking for something else from my bookshelf and found the good old book by Stephen P. Robbins “Essentials of Organizational Behavior”, and randomly checked out the chapter about individual differences in decision-making.  What I found was an interesting quadrant that describes the leadership styles related to the decision-making, it has two axes: Way of Thinking and Tolerance for Ambiguity. The four styles of decision-making are:  Directive, Analytical, Conceptual, and Behavioral.

Decision-Style Model. Source: A.J. Rowe and J.D. Boulgarides, Managerial Decision Making (Prentice Hall 1992)

Continue reading

Decision-making: Flipism, Gut Feeling, and Systems Intelligence

Dan Ariely knows all about our irrationality.

There’s a sea of different theories on decision-making. Most recently I’ve read Dan Ariely‘s Predictably Irrational, a very good read.

A Disney version of decision-making is flipism. It is a pseudophilosophy under which all decisions are made by flipping a coin.

In this 4-minute video, Henry Mintzberg explains his theory of management and also speaks about decision-making, presenting these three paths: Thinking first, Seeing first, and Doing first.
I recognize them all.

Continue reading

Mental Bodybuilding for Knowledge Workers

These two beauties live with me: the one on the left have managed to develop quite good muscles, the one on the right side have a style of her own, a bit Picasso-like shape. She’s a creation by my talented ex-father-in-law Georg Korolkoff.

I stumbled upon a beautiful video about Michael Wolff, an acknowledged British graphic designer. I am not a part of the design professionals’ clan, but his message touched me. I think his way of thinking is applicable to all of us knowledge workers who are trying to cope with the changing work environment.

Continue reading

I am a Knowledge Worker and a Serendipity Hippie

My Serendipity Hippie T-shirt! | Copyright Serendipiteettihipit 2010

Last weekend I attended Professor Esa Saarinen’s seminar, and as always I was touched and inspired by his thinking. Few days earlier futurist Jarno M. Koponen wrote a beautiful blog post about creative future thinking. Both of these gentlemen touched on a question I’ve been thinking lately:

How to be creative in a hectic entrepreneur/knowledge worker life?

I’ve earlier blogged about Esa Saarinen’s theory of Systems Intelligence and the two thinking systems that we all have: the automatic, associative, and intuitive, and rational, systematical one. This theory of Saarinen’s emphasizes how we often have a surprisingly narrow sense of ourselves – meaning that we seldom utilize our associative, intuitive System 1 in our work life, instead we are blocking it by System 2 kind of rational thinking.

Continue reading

Are You Systems Intelligent?

My friends have patiently tolerated my numerous stories about Professor Esa Saarinen’s Paphos Classic seminar I attended in September this year. Indeed, it was the most amazing and surprising week, a true celebration of creativity and humanity. However impossible it is to describe it, I’ll try every now then. Anyways, this post is about a related connection I observed.

I often admire John Hagel’s articles in Harvard Business Review, via Twitter I happened to find a presentation “The Big Shift: Challenge and Opportunity for Women” that he gave at the TEDx Bay Area Woman conference in December 8th, 2010.

 

His message took me right back to Paphos topics. Before going further I shortly describe which part of Esa Saarinen’s work he reminded me of. In the first seminar morning Esa started the day by saying something like this:

We may have a surprisingly narrow sense of ourselves.

With this sentence Esa Saarinen paved the way to his theory of Systems Intelligence which he defines as follows: “Systems Intelligence (SI) involves the ability to use the human sensibilities of systems and reasoning about systems in order to adaptively carry out productive actions within and with respect to systems.”

All of us have two thinking systems, so-called System 1 and System 2. System 1 thinking can be described as automatic, associative, and intuitive. System 2 thinking is dominating in the work places: you better be strictly rational and always take the various rules into account in your thinking. It’s all about being analytical and systematical, that’s very much appreciated! We can’t afford emotions at the work place, and so on.

It is easy and very tempting to see the opposite, systems stupidity. In every day work situations the System 2 thinking is active and often unintentionally blocking System 1 thinking – and therefore narrowing the possibilities at hands. Indeed, very often we are having a surprisingly narrow sense of ourselves! When both systems are active, there’s a room for intuition, interaction and emotions which in turn nourish and create the trust-based relationships. At its best this opens an Ocean of Opportunities!

Sticking to System 2 thinking doesn’t kill you yet, but it does not strengthen you either.

So, my humble observation is that John Hagel and Esa Saarinen are sharing the same idea; looking it from different perspectives, using different notions. John Hagel describes the on-going powerful change of how we in the business world must focus on knowledge flows, instead of knowledge stocks. A bit paradoxically, in these times when we have huge amount of data available, the most value comes from the tacit knowledge flows.

Sharing of the tacit knowledge requires trust-based relationships. In absence of trust, there is often no access to tacit knowledge. The winner is the one who manages to build rich flows of tacit knowledge and scale it.

Hagel draws a picture of the two opposites: Masculine & Feminine Archetypes. When challenged the approach a masculine archetype chooses is: emotions aside, never show your vulnerability, be strictly analytical. It’s all about transactions. The feminine archetype is defined as having: a strong intuition, associativity, emotions and showing vulnerability. The relationships are the most essential core.

John Hagel ends his excellent presentation (13 minutes of pure gold) with these words:

“Deep tacit knowledge flow relies on massive scale of trust-based relationships. And the future belongs to the “feminine archetype”; because it’s about trusted relationships for tacit knowledge sharing.”

There’s not much to add to that. I’m all in.

I feel very passionate about this: two of my favorite thinkers around the same topic. I am looking forward to see how organizations manage to develop in this area. When and how will “The Hagel-Saarinen Approach”  (my own, totally unofficial notion!) flow into organizations around the world?

Are You Systems Intelligent?