Kirjoitin tämän blogipostauksen erityisesti uransa keskivaiheilla oleville asiantuntijoille. Kuvaan, mistä neo-generalisti -ideassa on kyse, mitä kaikkea tähän kuuluu, miksi tämä voisi olla tavoiteltavaa, ja miten voit tukea kollegoja ja/tai alaisiasi, jotka ovat etsimässä uutta paikkaansa.

Kun organisaatiossa on käynnissä transformaatio on se ennen kaikkea sinä ja kollegasi, jotka muuttuvat. Kyse on ihmisistä ja kyvystämme muuttua, oppia ja poisoppia, innovoida, kuunnella ja kasvaa. 

Miten keski-ikäinen tietotyöläinen pärjää muutoksessa? Henkilökohtainen ammatillinen transformaationi käynnistyi toden teolla 2009 ja jatkuu edelleen. Hain kauan sanoja verkostossa kokemalleni ja uusille toimintatavoilleni – ja vihdoin Richard Martinin ja Kenneth Mikkelsenin kirja “The Neo-Generalist – Where You Go Is Who You Are” sanoitti fiilikseni, antoi sille nimen.

Mikä ihmeen neo-generalisti?

Neo-generalisti on jännä tyyppi: hän on mukavuusalueella suuressa muutoksessa, hälyssä ja kaaoksessakin. Hän on monen mutkan kautta on “oppinut oppimaan” ja poisoppimaan, ja tämä helpottaa navigointia kompleksisessakin ympäristössä.

Uransa keskivaiheilla asiantuntijalla on ennen ollut vain muutama etenemistapa: siirry esimieheksi, yrittäjäksi tai erikoistu jonkin pienen pienen osa-alueen asiantuntijaksi. Neo-generalisti sanoittaa vaihtoehdon, joka on aina ollut olemassa, mutta muuttuu tärkeämmäksi uusissa byrokratiaa välttelevissä organisaatioissa.

Monilla rajusti muuttuvilla toimialoilla tiukan osaamisalueen spesialistit ja toisaalta pinnalla liitävät generalistit on yhtäkkiä haastettu.

Neo-generalisti hahmottaa kokonaisuuksia ja rakentaa siltoja, tunnistaa patterneja ja hakee aktiivisesti uusia suuntia ja merkityksiä, joita edelleen käyttää toimintansa, valintojensa ja päätöstensä raaka-aineena (sense making).   

Kirja käyttää vertauksena radiokanavilla liikkumista “frequency hopping” (ok, jonnet ei tiedä). Eli hän vaeltaa, sämplää, mixaa ja kokeilee. Neo-generalisti skannaa laajasti, ja soveltaa täsmäiskuin.

Neo-generalistilla on usein optimistinen katsantokanta – mieleeni tuli Peppi Pitkätossun lausahdus: “Tätä en olekaan koskaan ennen yrittänyt, joten luulen, että ihan varmasti onnistuu!

No mistä tunnistaa neo-generalistin?

Neo-generalisteja on monenlaisia, yltiötaitavista moniosaajista, oikeista renessanssi-ihmisistä, joilla on huipputaitoja useilla elämän osa-alueella. Mutta esimerkiksi tietotyöläisellä, jolla on sekä tekninen että humanistinen koulutustausta, ja tallella pirunmoinen uteliaisuus uuteen, on yhtälailla hyvät lähdöt neo-generalistin luovaan, uutta etsivään toimintatapaan.  

Listasin joitakin neo-generalistin tunnusmerkkejä kirjan pohjalta:

• Hän on yhtaikaa sekä generalisti että spesialisti, rooli vaihtuu tarvittaessa lennossa
• Hän liikkuu jatkumolla, transformaatio aina käynnissä, ns. perpetual beta
• Hän sietää epävarmuutta ja tuntematonta
• Hänellä on hyvä itsetuntemus
• Tunnistaa kontekstit ja huomioi niiden vaihtumisen, etsii aktiivisesti ratkaisuja uudessa tilanteessa
• Häntä on vaikea laittaa lokeroon ja siksi ei aina osata monissa organisaatioissa hyödyntää
• Neo-generalisti ei pidä lokeroinnista ja kategorisoinnista, koska se sirpaloi ja polarisoi, luo keinotekoisia raja-aitoja
• Hänellä on kyky yhdistää ideoita useammasta koulukunnasta, henkilökohtaisista kokemuksista, työkokemuksista monilta eri aloilta > kirjassa kutsutaan tätä sanoin “actionable knowledge”.
• Yrityksen perustaminen sopii neo-generalistille, näin he saavat toimia laaja-alaisesti eikä vain jumittaa yhdessä siilossa

Miksi tämä on tärkeää juuri nyt?

Mielestäni kyse on ennen kaikkea jatkuvasta oppimisesta ja avoimuudesta uuteen. Tietotyössä tietomme puoliintumisaika on maksimissaan viisi vuotta. Laakereille ei voi jäädä lepäämään.

Näen työssäni konsulttina surullisia tapauksia joka viikko: esim. markkinoinnin ammattilaisiksi itseään kutsuvia, mutta osaamisensa päivittämättä jättäneitä muka-päälliköitä. Printin ja iskulauseiden maailmaan juuttuneita prinsessoja ja prinssejä.

Osaamisen jatkuva kehittäminen tulisi olla jokaisen agendalla ja The Neo-Generalist -kirja auttaa sen hahmottamisessa.

Mitä tämä muutos tarkoittaa johtajuudelle?

Nyt tarvitaan aivan uudenlaista johtamista. Yrittäjähenkisyyttä, uteliaisuutta ja avoimuutta. Romuta siilot ja tiukat roolit, ne kuihduttavat joustavuuden ja niistävät meistä flow´n. Lisää itseohjautuvuutta organisaatiossasi.

Rohkaise kokeineita tekijöitäsi löytämään oma neo-generalisti -puolensa. Neo-generalisteilla ripotellut organisaatiot löytävät nopeammin uusia kilpailuetuja ja huomaavat helpommin uudet riskit, joihin pitää reagoida.

Johtajuutta kannattaa jakaa. Älä istu sen päällä. Omalla alallani, tietotyössä, tuorein tieto ja kokemuksen tuoma viisaus ovat tekijöillä ja heidän muodostamissaan verkostoissa. Itseohjautuva, läpinäkyvä, verkostomainen toiminta edistää sekä oppimista että organisaation tavoitteita.

Parhaat oppijat ovat usein parhaita johtajia – ja mentoreita verkostoissaan.  

Neo-generalisteja on aina ollut pienissä menestyvissä yrityksissä. Uutta on, että heille on tilaa myös suuremmissa yrityksissä, heitä rekrytoidaan aktiivisesti eikä neo-generalisteja aina pakoteta kapeampaan muottiin.

Neo-generalisti viihtyy itseohjautuvassa kulttuurissa, jossa on vapaus kokeilla. Erilaiset mentorointimallit sopivat hyvin tukemaan työtä.  

Ideoiden jakaminen tärkeää

“Working out loud” eli tee työtäsi yhteisössäsi niin, että se on näkyvää ja auttaa muita. Neo-generalistille se on hyvin luontevaa.

Ideoita jakavat neo-generalistit auttavat koko organisaatiota, myös niitä, joiden katsantokanta on rajatumpi. Ilman tällaista ääneen työskentelyä neo-generalistien ehdotukset voivat muista tuntua irrallisilta ja puutteellisesti argumentoiduilta. Ääneen puhuva neo-generalisti rohkaisee muita löytämään tämän puolen itsessään.

Me tiedämme enemmän kuin ilmaisemme arjessa – ja verkostomme auttavat meitä sen identifioimisessa. Verkostomaisessa työssä oppimisessa törmää myös “serendipiteettisiin” pikkuihmeisiin – voit onnekkaasti törmätä johonkin tietoon, ihmiseen tai seikkaan, joka auttaa sinua työssäsi tai elämässäsi askeleen eteenpäin.

Mitä lääkkeeksi?

1. Parhaat käytännöt (best practices) -maailma on liian jähmeä, kannattaa hakea yhdessä ‘riittävän hyviä käytäntöjä’, jotka antavat tilaa kokeiluihin. Se vapauttaa organisaatiosi neo-generalistit lentoon.
   
2. Ymmärrä verkoston voima. Oppiminen tapahtuu osaajien verkostossa. Konsernin palomuurin sisällä jumittava ammattilainen ei kehity riittävän nopeasti. Harold Jarchen Personal Knowledge Mastery (PKM)-kehys on kiinnostava malli sosiaalisesta oppimisesta verkostoissa, kannattaa tutkia.
3. Myös koulutusjärjestelmämme kaipaa uudistumista: dippainssien tutkintokokonaisuuteen on hyvä saada humanistisia aineita – ja päinvastoin. Suren valtavasti sitä, että humanistit turhan usein uikuttavat teknologian edessä, ja pelkäävät sitä. Aivan suotta, ristipölytystä peliin ja kaikki voittavat. Lisää ymmärrystä, lisää neo-generalisteja!
4. Avaa ja inhimillistä prosessisi, työnkuluista aina päätöksentekoon. Hyvä työkalu tähän on esimerkiksi Sociocracy 3.0 (S3) -malli, jonka avulla itseohjautuvuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon saa selkeyttä ja puhtia.   

Lopuksi lohdun sana

Meille kaikille on luvattu paljon: käy koulusi, valitse oma kiinnostuksen kohteesi, hanki hyvä tutkinto ja tule tunnustetuksi spesialistiksi tässä, ja menestyt!

Tämä sopimus on irtisanottu aikaa sitten. Nyt on parasta hankkia paljon erilaista tietoa ja taitoja, opittava oppimaan tehokkaasti ja nopeasti, työskenneltävä ääneen, toimittava aktiivisesti verkostoissa, ja oltava joka päivä valmis muutokseen.

Malja kaikille neo-generalisteille! Aikamme taitaa olla nyt 🙂 

—-

Inspiraation lähteinä aiheisiin, kirjan kirjoittajien lisäksi, ovat minulle toimineet aina ihanat, ajattelevat Cristina Andersson, Esa Saarinen, Harold Jarche, Esko Kilpi, Jari Koskinen, Sanni Kotamäki, Marko Suomi, Miika Kuha, Karoliina Luoto, Mårten Mickos, Petri Aukia, Petri Väyrynen, Johanna Lehtonen, Johanna Kotipelto, Rachel Happe, Luis Suarez ja monet muut – kiitos!

Kiitos myös Annika Korpimies Almalta haastattelusta Fakta-lehteen ja jutusta Kauppalehteen.

Tässä vielä neo-generalistille sopivaa lisälukemista:

Modern Agile on kiinnostava malli, lue lisää siitä: https://modernagile.org

Cynefin-malli auttaa muutoksen hahmottamisessa, kirjoitin aiheesta aikanaan Bonfire.fi-blogiin  (josta se hävisi), mutta linkki omaan kotipesään: Markkinointijohtaja, Cynefin-malli on leka työkalupakissasi kun tuntuu etteivät muut ymmärrä

Kuva:  freestocks.org on Unsplash