Ok, seuraavassa  yleistän reippaasti. Tottakai poikkeuksia löytyy. Mutta näen ison haasteen ja päätin tarttua siihen. Siis tehdä jotakin.

Paljon on kirjoitettu hyvää ja kaunista diginatiiveista sekä uusia taitoja edellyttävästä modernista tietotyöstä. Erittäin tärkeitä aiheita työelämän muutosta ja Suomen tulevaisuuttakin pohdittaessa. Fokus on nuorissa, ja hyvä niin. Se on myös tytöissä ja naisissa, hyvä sekin. Teknologiateollisuus ry:n ’Naisia ICT-alalle’ -hanke on oiva esimerkki hyvästä, oikeansuuntaisesta toiminnasta. Linda Liukas loistaa yhtenä hankkeen keulakuvista – ja Linda-faniksi tunnustaudun.

Yksi ryhmä jää keskustelussa seinäruusuksi: ammatissaan keski-ikäiset tietotyöläiset (ei siis välttämättä edes kronologisesti keski-ikäiset). Kuka pelastaisi heidät? Kuka identifioisi suuret ammatilliset harmaat alueet, joihin on vaikea tarttua? Yksilö itse? Organisaation johto? HR-osasto?

Mietin asiaa raivokkaasti, sillä lukeudun itse tähän joukkoon ja olin joitakin vuosia sitten vähällä jäädä jumiin mukavuusalueelle. Onneksi olen keskimääräistä uteliaampi ja huomasin merentakaisen keskustelun sosiaalisesta mediasta ajoissa – ja sukelsin siihen. Se oli oma ammatillinen pelastusrenkaani.

Verkostoituja olen ollut aina, mutta aiemmin se vaati aivan liikaa lentomaileja ja punaviiniä. Sosiaalinen media on tuonut minulle aivan uusia tapoja luoda suhteita, oppia ja kehittyä. Olen muutamassa vuodessa onnistunut rakentamaan ammatti-identiteettiini ja -osaamiseeni ihan uudenlaisia osia. Yhdistän uutta,  vanhaa ja lainattua. Vain sininen puuttuu. Tämä vanha häihin liittyvä nelikko sopii todella hyvin ohjenuoraksi.

Käyttämätön potentiaali ja ikäpolvisiilot

Olen viime kuukausina keskustellut monien viestinnän, markkinoinnin, IT:n, henkilöstöjohtamisen ja liiketoiminnan kehittämisen ammattilaisten kanssa ja rohkenen väittää:

Tässä joukossa on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Tästä joukosta löytyy osaamista, jota tarvitaan digitaalisessa, kansainvälisessä toimintaympäristössä. Mutta mutta, samalla kokeneella ammattilaisjoukolla on turhan usein sokeita alueita uuden edessä ja vanhaan yhdistämisessä.

Lisäksi monessa organisaatiossa on funktionaalisten siilojen lisäksi ikäpolvisiiloja. ”Annetaan nuorten hoitaa tuo sosiaalinen media”, lausui eräs osaava markkinointiammattilainen, paljastaen taustalla kummittelevan perinteisen kanava-ajattelun ja ikään & osaamiseen liittyvät myytit. Mikäli organisaatio haluaa toimintatavoissaan ja -kulttuurissaan kehittyä aidosti yhteisölliseksi, se ei valitettavasti onnistu näin. Somea ei voi ulkoistaa, se täytyy sisäistää.

Ammatissaan keski-ikäisten johtajien, markkinoijien, viestintä- ja IT-ammattilaisten sekä HR-osaajien pitää satsata yhteisöllisten toimintatapojen (ja työkalujen) opetteluun, vanhoista tavoista poisoppimiseen ja soveltaa tekemisessään kokeilukulttuuria. Valmiita vastauksia kun kaikkeen ei ole.

Menestyvät organisaatiot eivät junnaa ’somen ROI’- (tottakai pitää mitata) tai some-työkalukeskusteluissa eivätkä jumita ikäpolvi-ja tehtäväsiiloissa. Menestyvät organisaatiot kokeilevat rohkeasti ja osaavat yhdistää erilaiset vahvuudet, osaamisalueet ja ikäpolvet.

Totuus löytyy kaurapuurosta – ja ammatillinen vahvuus kombinaatioista. Kaurapuuroviittaus (ne, joilla on riittävästi ikää muistavat Lama-yhtyeen biisin ja Elovena-mainoksen, jossa sitä käytettiin) hiukan aiheen vierestä, mutta siihen inspiroi pikkuruinen some-esimerkki tältä aamulta. Pikkuruinen siksi, että puhun yllä toki isommasta kuvasta.

Formula 1 -kuljettaja ja GP-voittaja Heikki Kovalainen twiittasi aamulla näin:

I've run out of my Finnish Nalle breakfast porridge so have to manage a few days without it… Other porridge don't taste the same

— Heikki Kovalainen (@H_Kovalainen) June 2, 2012

Ja tarjosi Raisio Oyj:lle tuhannen taalan paikan, korjaan paalupaikan, markkinoinnillisesti. Mutta mutta. Raision Twitter-tiliä hoitaa kesätyöntekijä, ollen siellä ilmeisesti ainoa someaktiivi Raision markkinoinnista? Voin toki olla väärässä.

Kuvitellaan, että Raisio Oyj:ssä olisi panostettu yhteisöllisiin toimintatapoihin ja sen henkilökuntaa olisi Twitterissä (ja muualla somessa) enemmänkin. Kuvitellaan, että somen mobiilikäyttöä olisi rohkaistu. Olisiko mahdollisuus Heikin twiitin huomaamiseen ollut korkeampi? Olisiko joku huomannut sosiaalisen median seurantatyökaluilla tämän kullanarvoisen viestin? Vaikka onkin viikonloppu. Mene ja tiedä.  Itse olisin lähettänyt kuriiripostilla Nalle-lähetyksen matkaan saman tien, twiitannut Heikille tästä, ja olisin vielä blogannutkin tarinamuotoisesti. Harmittaa Raision puolesta, mutta toki voivat paikata maanantaina. Laitoin Twitterissä heille tästä viestin, huomaavatkohan he sen, vai pitäisikö lähettää sähköpostia?

Picture credit: Jessica Hagy