Sain kesäkuussa ilahduttavan kutsun Kesärannan lehdistötilaisuuteen, jossa pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies kertoivat hallituksen vuotuisesta tulevaisuusselonteosta. Ensivierailuni Kesärannassa, yhdessä kahden bloggaajaveteraanin Cristina Anderssonin ja Tuija Aallon kanssa, oli kiinnostava ja toiveita herättävä.

Olimme paikalla vastaanottamassa haasteen kirjoittaa tulevaisuusselonteosta ja sen teemoista. Cristina on ollut meistä bloggareista tuotteliain ja värvännyt mukaan kaksi teräväkynäistä professoriakin. Ihailen todella paljon Cristinan tarkkanäköistä ja kipakkaa otetta aiheeseen.

Cristina ehdottaa tulevaisuusselonteon ’Niukkuuden mahdollisuudet’ –teeman vastapariksi runsauden ekonomiaa, ja kirjoittaa:

“Yhä kasvava ajattelutapa on runsauden ekonomia, jossa nähdään yhä kasvavat resurssit mm. tiedon, opetuksen, verkostojen, yhteistyön ja tee-se -itse -toiminnan suhteen. Ihmiset ja yritykset pystyvät tulemaan yhteen ennen kuulumattomilla tavoilla luomaan uusia elämää parantavia ideoita, konsepteja ja artefakteja – ja tätä resurssia on aivan loputtomasti. Tee-se-itse ei ulotu pelkästään käsitöihin ja nikkaroimiseen vaan terveydenhoitoon, tietotekniikkaan ja pian, 3D tulostuksen edistyessä, vaativiinkin esineisiin ja työkaluihin. Veden suolanpoistoon ja energian tehokkaaseen jakeluun on kehitteillä hienoja innovaatioita. Jos vain poliitikotkin saataisiin mukaan, niin voisimme vähentää niukkuutta. Mutta olisi tehtävä päätös siirtyä niukkuuden politiikasta runsauden politiikkaan. Runsauden mahdollistaminen pitäisi olla hallituksen tehtävä numero yksi. ”

Kyllä. Cristina nostaa erinomaisen tärkeän asian esiin. Ja luenpa vielä rivien väliin toisenkin viestin, johon itse vankasti uskon: asennemuutos on tarpeen.

Välittämisen kaksi merkitystä

Itse en ole kovin poliittinen eläin ja katsonkin Kesärannassa heitettyä haastetta hieman toisenlaisesta perspektiivistä. Tutkin innokkaasti johtamista, viestintää, tulevaisuuden työtä ja työtapoja sekä sosiaalisen median mahtavaa voimaa. Siksi tulevaisuusselonteon teemaryhmistä nämä kaksi osuvat minuun: Yritysten uudistaminen ja Tulevaisuuden työelämä. Seuraan mielenkiinnolla ryhmien työtä.

Pääministeri Katainen esitti meille bloggareille kaksi kysymystä:

1. Miten voisimme vahvistaa välittämisen kulttuuria?
2. Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Pääministerin toinen kysymys oli odotettu ja jo paljon käsitelty. Itse uskon vankasti yrittäjyyteen, pieniin yrityksiin ja luovien alojen mahdollisuuksiin perinteisten vientisektoriemme rinnalla.  Mutta on myönnettävä, että Jyrki Kataisen ensimmäinen kysymys yllätti minut täysin. Miten voisimme vahvistaa välittämisen kulttuuria? Pääministeri heitti ilmaan ajatuksen, josta olen kirjoittanut paljon – ja joka on mielestäni yksi suomalaisen työn, työpaikkojen ja tietotyöläisen  avainkysymyksistä. Cristinan ja Jyrkin innoittamana katson siis asiaa yksittäisen ihmisen (erityisesti tietotyöläisen), organisaation ja johtamisen näkökulmasta.

Välittäminen. Rakastan suomen kielen sanaa välittäminen. Sen kaksi kaunista merkitystä liittyvät yhteen myös työelämässä: toisistamme välittäminen sekä tiedon, kokemuksen, ideoiden ja innostuksen välittäminen.  Valitettavasti näen ympärilläni monien keski-ikäisten tietotyöläisten lamautuvan ja urautuvan, nuorten turhautuvan ja iäkkäiden tosiaikuisten luovuttavan. Tässä tarvitaan välittämistä molemmissa merkityksissä.

Käyttämätön potentiaali ja ikäpolvisiilot jarruttavat yritysten toimintaa ja kilpailukykyä. Olen keskustellut lukuisten kokeneiden (lue: ammatissaan keski-ikäisten) viestinnän, markkinoinnin, IT:n, henkilöstöjohtamisen ja liiketoiminnan kehittämisen ammattilaisten kanssa ja rohkenen väittää, että tässä joukossa on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Joukosta löytyy osaamista, jota tarvitaan digitaalisessa, kansainvälisessä toimintaympäristössä. Mutta mutta, samalla kokeneella ammattilaisjoukolla on turhan usein sokeita alueita uuden edessä ja vanhaan kokemukseen yhdistämisessä. Ja kun tähän yhdistyy ’lappusilmäasenne’, jossa toisista ei välitetä, soppa on valmis. Välittäminen tuo karuun kuvaan valoa. Asenne tekemiseen ja toisiimme – ja tiedon ja tietämyksen avoin jakaminen ovat kasvun lähde.

Alla lähetän Kesärantaan ja hallitukselle kaksi ideaa vastauksena Jyrkin kysymykseen välittämisestä, herkkään Jane Austen -tyyliin:

Järki ja tunteet

Kiristyvän kilpailun ja kyräilyn työpaikoilla ei tunteilla. Puolet aivoista laitetaan narikkaan ja keskitytään kipittämään kapeassa rännissä. Puolimieli tietotyöläinen tapittaa ruutua tillit korvissa. Ja välillä rumban keskeyttää työpaikoilla pelattava roolipeli nimeltä Palaveri.

Tällaisella työpaikalla välittäminen ei todellakaan kuulu sanavarastoon, ei tiedon eikä toisista välittämisen. Pahoinvointipalvelua tarjolla.

Uskon, että suosikkiprofessorini Esa Saarinen ja Raimo Hämäläinen osuvat Systems Intelligence -ajattelussaan ytimeen. Heidän mallinsa kuvaa tapaa, jolla rajaamme ajatteluamme ja kavennamme potentiaalimme. Uskon myös, että heidän mallinsa hyödyntäminen auttaa välittämisen kulttuurin vahvistamisessa. Ja tämä toi mieleeni Jane Austenin Järki ja tunteet –klassikon.

Systeemiäly kuvaa kahta ajattelumallia ja -moodia. Saarisen mukaan ‘Systeemi 1’ on automaattinen, assosiatiivinen ja intuitiivinen. Se, jossa tunne on mukana. Suomalaisilla työpaikoilla jyrää ‘Systeemi 2’ –ajattelu: sen mukaan on parempi pitäytyä tiukan rationaalisena ja jättää tunteet kotiin. Järki jyrää, Jyrki ja Jyri! Useimmat meistä toimivat työpaikalla Systeemi 2 -ajattelun ohjaamana ja orjana. Saarisen ja Hämäläisen mukaan tällöin tiedostamattamme blokkaamme Systeemi 1:n ja samalla kavennamme omaa kapasiteettiamme. Meillä on synnynnäinen kyky toimia älykkäästi vaativissa, monimutkaisissa vuorovaikutustilanteissa ilman, että joka hetki pysähdymme pohtimaan toimintaamme objektiivisesti. Usein kuitenkin tukahdutamme tämän ja paljon hyvää, arvokasta ja hyödyllistä jää oivaltamatta. Huono juttu organisaation kilpailukyvylle.

Kun molemmat systeemit ovat aktiivisina jää tilaa intuitiolle, vaikuttavalle vuorovaikutukselle, tunteille sekä välittämiselle molemmissa merkityksissään. Itse uskon, että tämä tuottaa parempia päätöksiä ja lisää ymmärrystä. Ja avaa ikkunan paremmalle kilpailukyvylle. Suomi tarvitsee sitä kipeästi. Olen vakuuttunut siitä, että tietotyöläinen on tuottavampi, tehokkaampi ja hyvinvoivampi, kun sallii itselleen molempien ajattelun systeemien sekakäytön.

Tämä edellyttää hyvää johtamista, uudenlaisia johtamistaitoja ja –tapoja. Tasapainoiseen Systeemi 1 & 2 –ajatteluun törmää useammin yrittäjävetoisissa ja -henkisissä organisaatioissa. Uskon tämän toimintatavan olevan edellytys ja voimavara Suomen kasvun lähteitä etsittäessä.

Järjen ja tunteen sekakäyttö, Jyrki & Jyri. Check.

Ylpeys ja ennakkoluulo

Aito välittäminen edellyttää myös yhteisöllisyyttä, jakamisen kulttuuria sekä ymmärtämistä aidon kuuntelun kautta.

Jane Austenin ajan keskustelukulttuuri oli varsin vivahteikasta, mutta ylpeys ja ennakkoluulo veivät usein viesteiltä terän ja aiheuttivat väärinkäsityksiä. Jokainen sanottu ja kirjoitettu sana punnittiin ja tulkittiin tarkoin. Ihmiset kuuntelivat toisiansa. Mitä lääkkeeksi Suomen työpaikoilla vellovaan “ylpeyteen ja ennakkoluuloon”, joka värittää viestintää ja vaikuttaa välittämiseen?  Ei pakkoruotsia, vaan Kuuntelun Pakollinen Lyhyt Oppimäärä.

Julian Treasure puhuu kauniisti ja osuvasti aktiivisesta kuuntelemisesta, ja sen tärkeydestä vimmalla muuttuvassa, kaoottisessa ympäristössä. Julian jakaa alla olevassa loistavassa puheessaan viisi vinkkiään parempaan kuuntelemiseen. Ympäröivä kulttuuri, arvomme, uskomuksemme, asenteemme ja odotuksemme vaikuttavat siihen mitä ja miten kuulemme ja kuuntelemme. Jokaisen johtajan olisi hyvä tiedostaa tämä viestinnässään. Viides Julianin vinkeistä kolahti minuun. Julian kertoo RASA-mallista (lyhenne sanoista Receive, Appreciate, Summarize, Ask). Nämä neljä verbiä kuuluvat jokaiselle työpaikalle, Eduskunnasta pieneen it-pajaan. Välittämisen, ymmärtämisen ja kuuntelemisen tapaa tarvitaan päätöksenteossa, oppimisessa sekä hyvässä johtamisessa ja johtajuudessa. Kuunteleminen on uusi musta. Suosittelen lämpimästi, että kuuntelet Julianin esityksen (kesto 7:50 min)

Asenne auttamiseen

Vielä yksi kulma ’Järki ja tunteet & Ylpeys ja ennakkoluulo’ –teemoihin. YT-neuvotteluiden, PDF-raporttien ja aina-samoista-ihmisistä-koostuvien-työryhmien Suomessa vallitsee ’hoidan omat asiani’ –meno: aivan sama mitä naapuriloosissa tapahtuu, panttaan tietojani ja olen valmiina taisteluun työpaikastani. Tavallaan ymmärrettävää, mutta surullista kokonaisuuden kannalta.

Järjen ja tunteen sekakäytön sekä paremman ymmärtämisen ohella organisaatioissa tarvitaan kipeästi myös osallistumisen ja auttamisen kulttuuria. Organisaatiokulttuurin tutkimuksen pioneeri Edgar Schein on kirjoittanut aiheesta erinomaisesti.  Alla lainaus hänen haastattelustaan ”A Corporate Climate of Mutual Help”.

”Better teamwork requires perpetual mutual helping, within and across hierarchical boundaries.”

”…companies need to train their teams in the helping process. Most teams training that I’ve seen is focused on making people feel good about one another. But what I’m talking about is something much more profound and essential: knowing how to work with one another as equal partners in an operational setting.”

Wärtsilän sosiaalisen median osaaja Amos Ahola sanoi osuvasti eräässä tilaisuudessa: ”Jos voin auttaa kollegaa ja se vie minulta 15 minuuttia, sen sijaan että hän ponnistelee sen kanssa 4 tuntia – eikö tämä ole yrityksen tuottavuudelle hyvä asia?” Naulan kantaan, Amos. Ja juuri tähän tarvitaan osallistumisen, kuuntelemisen ja auttamisen kulttuuria.

Olen kirjoittanut keski-ikäisten tietotyöläisten syndroomasta ja aion jatkaa siitä evankelioimista. Syvät siilorakenteet organisaation eri toimintojen välillä, ikäpolvisiilot ja -ajattelu ovat tiensä päässä.

Jos jatkamme rypemistä tiedon panttauksen ja yksilösuoritusten ihannemaassa, on vaikea nähdä suurta kilpailukyvyn hyppäystä tai hyvää kasvua. Tämä on suuri haaste johtamiselle. Toivon Yritysten uudistuminen ja Tulevaisuuden työelämä –teemaryhmien pohtivan asiaa. Myös Cristinan ehdottama oivallinen Runsauden Ekonomia -ajattelu istuu tähän erinomaisesti.

Uskon välittämisen kulttuuriin ja osana hallituksen tulevaisuusselontekoa toivon näiden pehmeämpien teemojen esilläoloa. Tiedän, että kovin ovat pieniä asioita monien mielestä. Mutta itse uskon, että kasvu ja kilpailukyky saavat entistä vahvemman kasvualustan kun välitämme, jaamme ja toimimme aidon keskinäisen arvonannon ilmapiirissä ja runsauden ekonomiassa.

Paina mieleesi välittämisen kaksi merkitystä: toisistamme välittäminen sekä tiedon, kokemuksen, ideoiden ja innostuksen välittäminen!